Aloitetaan vaikka mopoilusta ja kypäristä. Ehdottomasti kypäränkäyttö on paitsi pakollista, myös vähintäänkin järkevää. Paitsi jos kyse on näistä paikallisten ja vuokraamoiden suosimista, Lucky-merkkisistä munankuorimalleista, jotka ovat lähes aina vääränkokoisia ja niin heikkolaatuisia, että väitän, että lippalakkini suojaa vähintään yhtä tehokkaasti. Tai ainakaan se ei valu holtittomasti silmille, niin kuin täällä monella näkee. Kypärän iskunkestoa saattaa toki päästä testaamaan pikapuoliinkin, mikäli näkyvyys on kypärän ansiosta ehkä noin kolmekymmentä normaalin sadan prosentin sijaan.
Olen käynyt Honda-kaupassa sovittamassa oikeita kypäriä, mutta koska ne jo (luonnollisesti) laatunsa vuoksi maksavatkin jo jotain, en ole vielä uskaltanut sellaista ostaa kun en ole aivan satavarma koosta (toki kaupassa on kaikista malleista tasan yhtä koko tarjolla).
Kypärättä ajamisesta saa täällä sakkoa, mutta vain silloin kun on kypäräratsia. Ja kypäräratsia on silloin kun poliisit tarvitsevat lisää rahaa virkistyskassaansa. Muuten heitä ei paljon kypärättömät suhaajat kiinnosta. Vapaalla he itsekin usein ajavat ilman kypärää, tämä on tullut todistettua useaan otteeseen.
Viimeksi eilen kävimme markkinoilla ja koska maanantai-markkinat on täällä äärimmäisen tehottomaan thai-tyyliin perustettu keskelle vilkasta katua, niin että myyjät ja asiakkaat risteilevät edes takaisin kadun molemmin puolin aiheuttaen pienimuotoista hässäkkää, poliisi on paikalla puhaltamassa pilliinsä ja ohjaamassa liikennettä ja jalankulkijoita. Tai no, näytti siltä, että nuori miespoliisi päästi kadun yli lähinnä simpsakoita tyttöjä ja mummot saivat pärjätä omillaan. Siitä ohi suhasi kymmeniä ihmisiä ilman kypärää, mutta poliisia ei asia kiinnostanut, koska ei sattunut olemaan kypäräratsiapäivä.
Papereista sen verran, että ajokortti pitää olla ja autossa/mopossa vakuutukset ja verot hoidettuna ja näistä todistukset aina mukana. No, aika harvoilla meidän ystävistämme nämä kaikki ovat aina ihan viimeisen päälle kunnossa. Ei edes näillä ”ammattiautoilijoilla”, kuten esimerkiksi Baolla tai Jiabilla. Meille oli tulossa tänne ystävä Krabilta ja kysyimme voisiko Jiab hakea hänet kentältä. Muuten kuulemma, mutta autossa ei ole kaikki paperit ihan kunnossa ja siellä alueella pörrää poliiseja. Asia selvä.
Hoidimme ystävän tänne toisella kyydillä ja oletimme, ettei Jiab tästä samaisesta syystä voisi viedä meitä myöskään kuumille lähteille, jotka sijaitsevat Krabin lähellä. Se kuulemma taas sitten oli ihan ok, koska poliisit eivät pyöri sielläpäin. Usein on parempi olla kyselemättä enempää, joten hyväksyin vastauksen tyytyväisenä siitä, että meillä oli reissulle edukas kyyti. En mene nyt tarkemmin tässä kohtaa itse matkapäivään, mutta jos haluat lukea kuumista lähteistä, niin olen kirjoittanut niistä aikaisemminkin tänne:
http://kaikkithaieimitaan.blogspot.com/2015/06/discotuktukilla-kohti-auringonlaskua.html
(Tässä aikaisemmassa postauksessa Jiab esiintyy nimellä Chiap, mutta älä anna sen häiritä, ei kukaan tiedä miten paikallisten lempinimet kuuluisi oikeasti kirjoittaa :D)
Kuumien lähteiden jälkeen olimme kaikkia todella nälkäisiä ja pyysimme Jiabin viemään meidät syömään. Ajattelimme toki, että lähdemme takaisin kohti Lantaa ja syömme jossain matkan varrella. Jostain syystä Jiab otti päinvastaisen suunnan ja lähti kaasuttamaan kohti Krabia. Ohitimme lentokentän ja olimme jossain Krabin keskustan tietämillä, kun kysyin Jiabilta, että eihän sun pitänyt voida ajaa tänne?! Jiabilla oli toki selitys valmiina: koska päivä oli sateinen, poliisit eivät pidä ratsioita. Ratsioita ei myöskään kuulemma pidetä, jos on liian kuuma. En kysellyt enempää.
Lopulta, ajettuamme noin kolmensadan ravintolan ohi, Jiab pysähtyi jonkun syöttölän kohdalle ja hyppäsimme ulos autosta. Tämä oli yksi niistä ravintoloista, joissa ei ole ruokalistaa ollenkaan, vaihtoehtoina oli kanaa tai ankkaa, nuudeleilla tai riisillä. Kysyin Jiabilta, että mitä hän ajatteli, että minä mahdollisesti söisin tässä paikassa, koska onhan se vaikea muistaa, että joukossa on yksi ruokavammainen vege mukana. Kuitenkin vasta kolme vuotta tunnettu tässä. Onneksi Neng otti tilanteen haltuunsa ja sain eteeni kasan keltaisia nuudeleita, jotain vihannesta ja 4 munanpuolikasta. Voin sanoa, että siinä nälässä nekin laskivat aika liukkaasti alas. :D
 |
| Nengin ravintolan keittiö, aika tyypillistä thai-tyyliä. Kävin täällä kerran keittämässä koirien ruokia. Sain seurakseni pari rottaa ja torakkaa. <3 |
Vaikka byroslavia-Suomen säännöt välillä tuntuvat todella naurettavilta, niin on meillä kieltämättä tuo ravintoloiden hygienia jotain vähän muuta kuin täällä. Ihan vaikka siitä päätellen, että siinä vaiheessa kun aloimme (pitkälti säästösyistä) kokata kotona ruokamme, niin minun mahavaivani loppuivat kuin seinään. Noh, valintojen maailma.
———
Takaisin laittomuuksiin. Thaimaassa päihteet alkoholia lukuunottamatta ovat laittomia ja niiden käytöstä, hallussapidosta ja etenkin myynnistä on määrätty todella ankaria rangaistuksia. Ei ole yksi tai kaksi tätä ymmärtämätöntä turistia, jotka viruvat vuosikymmeniä thaimaalaisissa vankiloissa vailla mahdollisuutta päästä kotimaahansa kärsimään rangaistustaan. Suomi ei siis todella tule pelastamaan omaa poikaansa tai tytärtään thai-vankilalta, eli sen varaan ei kannata laskea korttejaan.
Sitten on taas tämä saarielämä, jossa poliisit itse kuljettavat huumeet saarelle ja vastaavat niiden myynnistä. Tai paikallinen kuuluisa häröbaari, josta saa leivonnaisia, pirtelöitä, savukkeita jne - kaikki ”iloisina” jos ymmärrät mitä tarkoitan. Sitä pitää entinen poliisi, ehkä juuri siksi markkinointi onkin niin avointa. Ylipäätään täällä on läjäpäin baareja, jotka myyvät kaikenlaisia sienipirtelöitä ja matkalippuja kuuhun ja mainostavat niitä myös aktiivisesti. Mahdollisesti tämä saa osan matkailijoista luulemaan, että samanlainen toiminta on ihan ok joka puolella Thaimaata. En suosittele kokeilemaan.
Alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen on myös laitonta, mutta tällaisella pikkuisella saarella polliseilla ei ole edes puhalluttamisvälineitä. En ole koskaan nähnyt asiaan liittyen mitään ratsiaa, mutta kaipa sekin olisi mahdollista.
Muutama kuukausi sitten olimme menossa paikallisten suosimaan illanviettopaikkaan. Ilmeisesti siellä oli joku vähän kuuluisampi thai-bändi esiitymässä, sillä paikka oli tupaten täynnä. Ensin luulin, että siellä olisi ollut joku isompi tilanne päällä, sillä poliiseja oli paikalla pilvinpimein. No ei. Poliiseita ja heidän pickuppejaan tarvittiin lisätuolien ja -pöytien kuljettamiseen. Heitä ei näyttänyt paljon kiinnostavan, että ihmisiä lähti baarista humalaisesti hoiperrelen kohti mopojaan ja siitä kotia kohti.
Kävimme tässä samaisessa baarissa toisenkin kerran (tai siis ensimmäisen, sillä tällä kerralla mahduimme sisälle). Tällä kertaa meitä oli niin paljon, pari ruotsalaista ystävää ja lauma thai-kavereita, että päätimme mennä Jiabin kyydissä, koska hänen biletuktukiinsa mahtuisi suurin osa porukasta ja Odi tuli perästä omalla autollaan.
Nythän sitten kävi niin, että Jiab itse joi ihan muutaman mukillisen, tai ehkä jopa pullollisen liikaa. Hän kävi kaikki peruskännin vaiheet läpi: lauloi, tanssi, halaili kaikkia, itki ja lopulta hävisi johonkin. Kun olimme valmiit lähtemään kotiin, Jiab löytyi tuktukinsa takaosasta sammuneena. Varmasti tässä kohtaa olisi ollut viisainta antaa hänen nukkua humalansa pois, mutta toisaalta seurueen kaksilahkeisten mielestä oli vielä hauskempaa pomppia tuktukin takatuhdalla ja laittaa koko auto heilumaan niin paljon, että Jiab lähes putosi penkiltä ja heräsi.
Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että Jiab ei enää ajaisi enää mihinkään. Paitsi Jiab itse. Lopulta ruotsalainen ystävämme varasti avaimet virtalukosta ja ilmoitti päättäväisesti, että tämä auto ei lähde tästä tänään mihinkään, ainakaan sen omistajan kuljettamana.
Emme todella arvanneet, että Jiabilla oli vara-avaimet mukanaan ja ennen kuin tajusimme mitään, tuktuk hävisi paikalta kone huutaen ja pölypilven saattelemana. Siinä me seisoimme suu auki hämmästelemässä, että mitä ihmettä juuri tapahtui.
 |
| Hiisi Jiabin tuktukin kyydissä |
Ei hätää, meillä oli vielä Odi ja hänen viisipaikkainen henkilöautonsa. Ainoa pienimuotoinen haaste oli saada sinne 7 ihmistä survottua sisälle, ottaen huomioon, että 4 näistä oli ihan reilun kokoisia länsimaalaisia. Laitoimme paksut länkkärit pohjalle ja pinosimme päälle kevyitä thaimaalaisia tetris-tyyliin ja näin pääsimme kaikki lopulta kotiin yhtenä kappaleena.
Entä Jiab? Kuulimme seuraavana päivänä, että hän oli oksentanut koko matkan kotiinsa ja sammunut autoon kotipihallaan. Seuraava päivä menikin sitten rattoisasti krapulapäissään kuuratessa auringon kuivattamia yrjöjä autosta. Totean tähän niin kuin Bertta-mummovainaani aina tapasi sanoa liikaa juoneelle vaarilleni, joka valitteli seuraavana päivänä olojaan, että ”Jumala tautia lisätköön”.
Ei kommentteja