Ne pienet suuret erot

Olen ollut varsin laiskanpulskea opiskelemaan thaita, mutta pikkuhiljaa, sana kerrallaan ja aina tarpeen pakottamana sitä oppii jotakin. Kielen ehdottomasti haasteellisimmat asiat ovat intonaatio ja se, ettei muista kielistä ole juuri mitään apua sanojen suhteen. Thai-kirjaimista en edes aloita. Tiedän, että niitä on paljon. Aivan liian paljon.

Esimerkiksi sana ”maa” tarkoittaa koiraa, mutta myös hevosta. Riippuen intonaatiosta. Enkä tasan muista miten ero lausutaan. Paikallisista ei ole paljon apua, sillä he lausuvat meidät nähdessään ”maan” yleensä huutaen kauhusta. Epäilen, ettei se ole korrekti muoto. Ja toisaalta, Hiisi nyt ainakin on paikallisten mielestä hevosen kokoinen, joten epäilen, että tässä tapauksessa molemmat muodot ovat sallittuja.

Minunkin teki mieli muuten (taas vaihteeksi) vähän huutaa, kun viimeinkin kyllästyimme tähän vuokrapaikkamme tarjoamaan 2 kilotavun (no, siltä se ainakin tuntuu) takkuilevaan etananettiin ja päätimme ostaa oman. Luulitko, että voisit vaan kävellä kauppaan ja viidessä minuutissa ulos oma pikku nettipömpeli mukanasi? Niin minäkin.

Koska emme ole jäämässä tähän asuntoon, ainoa järkevä vaihtoehto oli hommata mokkula. Se piti pystyä hommaamaan 7/11-kiskasta, mutta muutaman kioskin ja myyjän koluttuamme totesimme, että tähän tarvitaan nyt paitsi joku asiasta jotain ymmärtävä myyjä, myös tulkki paikalle. Valitsimme omia hermojamme säästääksemme Nengin tähän hommaan, myös siksi, että ulkomaalaiset eivät kuulemma voi saada liittymää omiin nimiinsä. Tiedän, älä kysy.

Jäin itse suosiolla pureskelemaan kynsiäni siksi aikaa. Saaren suurimmasta (eikä siis sekään järjin suuri) nettipuljusta siis hommattiin mokkula. Tai siis tarkemmin sopimus sitä varten, koska kaupassa ei ollut yhtä ainutta mokkulaa varastossa ja sellainen piti hakea sisämaasta Krabilta 70 km päästä saakka. Myyjä lupasi palata asiaan joskus iltayhdeksältä ja toimittaa mokkulan kotiin asti. Koska asumme melko lailla mörönpyllyssä, sovimme, että toimitus Nengin ravintolaan vähän lähemmäs nettikauppaa on ihan ok.
Aiheeseen liittymätön rauhoittava maisemakuva

Myyjähän tuli sovitusti vain tunnin myöhässä klo 22, thai-aikaan ihan hyvä saavutus. Siitähän se hauskuus sitten alkoi. Minä keskityin lähinnä katselemaan sivusta tätä kaupantekoa. Halusimme nopean netin ja nopealla tarkoitan tässä sellaista, joka on nopea koko ajan, eikä esim. ensimmäisen tunnin ajan. Minä myös hassunhauskasti luulin, että mokkula toimitetaan perille ja koko hommaan menee ehkä 10 minuuttia. Kuinka väärässä jälleen olinkaan!

Myyjä hehkutti koko ajan kuinka netti on ”unlimited”, mutta tässä on sellainen hauskuus, että eihän sellaista asiaa oikeasti ole täällä. Tai siis joo, netti on unlimited, kunnes olet käyttänyt tietyn määrän ja sen jälkeen se hidastuu niin hitaaksi, että voit käyttää mokkulaasi lähinnä verkonpainona.

Myyjällä oli mukanaan testi-sim, jolla päästiin testaamaan nettiä ja sen nopeutta. Olimme (tai siis Tommi, joka näistä jotain ymmärtää) todella ihmeissämme, että netti oli todellakin tehokas, paljon parempi kuin meillä Suomessa. Tommi oli ladannut puhelimeensa nopeustestin, jolla asiasta saatiin mustaa valkoiselle.
Varmistimme vielä, että tämä ostamamme netti on täysin vastaava kuin testi-simissä. ”Seim seim” vakuutti myyjä hymyillen rahankiilto silmissään.

Unlimited bullshit

Onnistuneen testin jälkeen mokkulaan laitettiin oikea sim-kortti sisälle. Ja mitä sitten tapahtuikaan!Nopeus hidastui 30 Mb:stä 500 kt:n. Jopa minä ymmärrän, että ero on ihan käsittämättömän härski.
Tommi toki sanoi tästä myyjälle, joka edelleen hoki myyntifraasejaan ”unlimited ja seim seim”. Lopulta Tommi näytti puhelimen näytöltä ihan graafisesti minkälainen massiivinen ero oli kyseessä.

Siinä vaiheessa myyjän hymy alkoi hyytyä. Hän näppäili puhelimeensa jokun asiakaspalvelun numeron ja iski luurin Tommin käteen. Puhelin vaihtui sitten Tommilta tälle myyjälle, sitten Nengille ja Tommille ja minä katsoin tätä kaikkea sivusta hämmentyneenä ja miettien, että kuinka v*tun vaikeaa voi olla ostaa yksi toimiva netti?!

Lopulta oikeanlainen paketti löytyi, vähiten tämän paikalla olevan myyjän ansiosta, joka alkoi olla jo käsinkosketeltavan kiukkuinen. Lopulta hän nyhti puhelimensa Tommin kädestä ja sanoi, että tämä on minun puhelimeni ja minä menen nyt. Sitten hän kaasutti paikalta mykän miehensä kanssa jättimäisellä maasturillaan. Ilmeisesti kiukustuminen johtui nolostumisesta, hänelle ei varmaan tullut pieneen mieleenkään, että mistään mitään ymmärtämättömillä farangeilla saattaisi olla nopeutesti takataskussaan.

Tässä vaiheessa kysyin Nengiltä, että mitä tässä oikein tapahtui. Hän sanoi, että teillä on nyt netti, mutta laskut menevät hänen kotikaupunkiinsa Buriramiin hänen siskolleen. Siis siihen kotikaupunkiin, jossa hän ei itse ole asunut viimeiseen pariin vuosikymmeneen. Tässä vaiheessa tätä nettikauppaa oli hierottu jo tunteja enkä jaksanut enää ihmetellä tätäkään käännettä.
Käytännössä siis Nengin sisko meidän laskumme saatuaan ilmoittaa Nengille, että tällainen olis täällä ja me siirrämme rahat hänen tililleen. Laskua ei toki voinut saada kerralla koko vuodeksi, joten tämä olisi edessä joka kuukausi.
Toisaalta, tästä liittymän sopimuksen teosta on nyt jo kohta pari kuukautta aikaa eikä ensimmäistäkään laskua ole kuulunut. ”Unlimited” -nettiä myös pitää silloin tällöin ladata, koska se hyytyy jossain parin viikon kohdalla.
Jos en olisi niin järjettömän zen, niin olisin saattanut vaikka vähän hermostua tästä kaikesta.

Viidakkotalossa on onneksi valokuitunetti, joten nämä ongelmat voi siinä vaiheessa unohtaa. Sitä vaan edelleen pitää malttaa odottaa vielä muutama kuukausi.

”Cha cha” eli rauhallisesti. Ihan niin kuin rajoittamaton thai-nettiliittymä toimii. Erittäin rauhallisesti.





Ei kommentteja