Ei sillä, etteikö se lyhytkin matka voisi olla välillä melko rasittava. Erityisesti jos sattuu lähtemään liikkeelle juuri ennen auringonlaskua, jolloin ihmisiä on paljon liikkeellä. Hiisi on paikallinen nähtävyys ja yhtä ainoaa lenkkiä ei mene niin, ettenkö vakuuttaisi jollekin random-tyypille että se on kiltti, ei pure, ei ole vaarallinen. Kaikki siis mitä osaan aiheeseen liittyen sanoa thaiksi. Sitten vastaan tulee aina niitä, jotka vain osoittelevat meitä sormella, kiljuvat, nauravat tai hymyilevät leveästi.
Suomessa jotenkin totuin kävelemään lenkkejä melko rauhassa, joten tällainen huomio tuntuu välillä aika hassulta.
 |
| Hiisin jäljet rannalla |
Asuntomme omistajaperhe pysähtyy myös aina jutulle ohi ajaessaan. He ovat kaikki todella sympaattisia ja mukavia tyyppejä ja aina haluavat kovasti turista jotain, vaikka yhteistä kieltä ei juurikaan ole. Joka kerta he kysyvät onko koira kiltti ja pureeko se ja onko se jo syönyt. Siis osapuilleen päivittäin. Tosin, täällä ”oletko jo syönyt?” on samantyyppinen kysymys, kuin meillä ”mitä kuuluu?”, joten en ole ihan varma, että tiedustelevatko he Hiisin kuulumisia vai sitä, onko sen maha sen verran täynnä, ettei sinne mahdu enää edes yhtä pientä thaimaalaista.
Välillä perheen lapset tuovat kavereitakin ihmettelemään hassua koiraa. Usein pihalta kuuluu HELOO HELOO ja sitten kun raottaa ovea, siellä on lauma muksuja odottamassa, että Hiisi astuu näkyviin. Ja sitten kun se esimerkiksi nostaa päätään, naperot häviävät samantien kikattaen horisonttiin. Ja tulevat kohta takaisin ja sama toistuu. Onneksi Hiisi-papparainen on niin rauhallinen tätä nykyä, että se ei paljon ihmettelijöistä perusta. Voin vaan kuvitella minkälaista hässäkkää täällä olisi ollut, kun nuori Hiisi olisi lähtenyt hippasille naapurin lasten kanssa ja vähän näykkinyt muksuja hanurista mennessään… :o
 | ||
| Tiedättekö mikä on kivaa? Käydä ensin uimassa ja sitten pötkötellä tuulettimen edessä kuivumassa :D |
Olen nyt saanut viimein aikaiseksi laittaa kellon herättämään aamuisin klo 6:30. (älkää kysykö kuinka monesti :D) Se on juuri tarpeeksi aikaisin, että ehditään tehdä Hiisin kanssa kolmen vartin lenkki siedettävässä lämpötilassa. Erityisesti, kun kävelemme rantaa pitkin takaisin, jolloin rantavedessä voi ”viilentyä”. Jos nyt yli 30 asteista vettä voi viileäksi kutsua.
Lenkki kulkee elefanttiaitauksen ohi. Hiisi muuten pystyy ignooraamaan jopa tuollaiset tonnikeijut. Se ei ole kertaakaan reagoinut niihin MITENKÄÄN. Ihan kuin koko norsuja ei olisi olemassakaan. Kerran ohi kävellessämme aitauksen ympärillä parveili lauma turisteja. En edelleenkään ymmärrä kuinka kuutamolla ihmiset ovat, kun tukevat tällaista toimintaa. Vai eivätkö vaan välitä. Kuvittelin omassa vihreässä kuplassani ettei kukaan lukutaitoinen ihminen edes harkitsisi norsusafareita.
No, joka tapauksessa, puheesta päätellen turistit olivat tällä kertaa Amerikan ihmemaasta. Yhtäkkiä joku naisista huudahti kovaan ääneen ”wow, look at that big dog!!”
Siis oikeasti? Katselet edessäsi jotain monen tonnin painoista norsua ja sen pientä suloista ja karvaista vauvaa ja ihmettelet ohi kävelevää KOIRAA. Okei.
Hiisi on yllättänyt täällä - alun nihkeilyjen jälkeen - erittäin fiksulla käytöksellään muita koiria kohtaan. Eniten täällä lenkkeilyssä pelkäsin vapaana nelistäviä rantakoiria, mutta Hiisi ei yleensä noteeraa tutustumaan tulevia koiria ja kääntää päätäänkin pois, eli selvästi ei halua haastaa riitaa. Pari kertaa olen ollut siitä myös ihan järjettömän ylpeä.
Kerran iltalenkillä meitä varjosti kolmen koiran lauma, joista yksi tuli koko ajan lähemmäs ja haukkui ja mölisi ihan siinä muutaman metrin päässä. Hiisi kulki nätisti vierellä ja antoi louskutuksen jatkua ehkä 10 minuuttia kunnes se päätti, että moinen perseily saa riittää. Se käännähti ympäri, teki yhden nelijalkaloikan kohti tunkelijoita ja pääsi pari vakuuttavaa haukahdusta. En ole muuten ikinä nähnyt paikallisten koirien juoksevan niin lujaa karkuun. Sitten Hiisi kääntyi takaisin menosuuntaan ja jatkoi kävelyä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Toisella kerralla olimme juuri menossa rannalle, kun rantabaarista hiippaili selvästi tiedustelijakoira ottamaan selvää tulokkaasta. Se tepsutti takanamme niin hiljaa, ettei Hiisi alkuun huomannut sitä. Se jopa ehti ottaa hajut Hiisin hännästä, ennen kuin takkutukka huomasi agentin. Samainen nelijalkaloikka ja räyhähdys -manööveri toistui ja tämäkin koira lähti kiiruusti karkuun. Sen jälkeen rannalla meitä vastassa olleet koirat palasivat myös äkkiä koteihinsa. Epäilen, että tiedustelijakoira ilmoitti niille, että varokaa karvaista jättiläiskoiraa, sillä on kaamean iso kita (tai ainakin ääni). Saamme varmaan jatkossakin kävellä lenkkimme ihan rauhassa tuolla rannalla.
Näistä thaimaalaisten koirien pakokauhun omaisista pakenemisista tulee ihan mieleen se kerta kun olimme Baon kanssa rannalla ja jossain vieressä räjähti yllättäen ilotulitusraketti. Vuoden isä jätti lapsensa siihen ja pinkaisi karkuun taakseen katsomatta. Baon versio tarinasta on toki täysin toisenlainen. Voi sitä selitysten määrää jälkikäteen… :D
Baon selityksiä on taas kuultu muutenkin viime aikoina niin paljon, että välillä pitää purra poskeensa, että saa oltua. Aloitetaan vaikka kikkeliavaimenperä-gatesta.
Niin, täällähän aika monessa turistikaupassa myydään kikkelin muotoisia koriste-esineitä ja avaimenperiä. Täältä lisää aiheesta, jos kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Palad_khik
Olen hämmästellyt tätä ennenkin, mutta kaikenlaiset homo-, pippeli-, pissakakka- ja miehuusasiat hihityttävät paikallisia yhtä paljon kuin suomalaisia viisivuotiaita poikia. Tommin mielestä oli siis erittäin hyvä idea ostaa penisavaimenperä mopoon heti hankkimisen jälkeen, koska sitä vilauttamalla sai aina aikaan kiinnostavia reaktoita paikallisissa.
Kun sitten jätimme mopon Baon hellään ”hoitoon” (tästä esimerkiksi jotain tässä postauksessa: http://kaikkithaieimitaan.blogspot.com/2017/02/kulmakunnan-kovin-kingi.html) siksi aikaa kun palasimme Suomeen, niin yllätykseksemme avaimenperä oli vaihtunut muoviseen helyyn, jossa luki ”I love Krabi”. Bao ei tietenkään myöntänyt mitään. Joku muu oli kuulemma ehkä vaihtanut sen…
Tästä inspiroituneena Tommi meni ja osti tällä kertaa kaksi (!) kikkeliavaimenperää, vielä vähän edellistä suurempaa toki ja laittoi ne kiinni mopon avaimiin juuri ennen paluutamme Suomeen. Kun nyt palasimme, niiden tilalla oli taas joku muovinen hely. Taaskaan Bao ei tiennyt asiasta mitään, mutta epäili avaimenperien olevan Nakhon Si Thammaratissa, kaupungissa, jossa Bao usein asuu kun sesonki täällä Lantalla on ohi. En edes yrittänyt kysyä, että minkä hemmetin takia avaimenperät olisi viety sinne. Jään vaan jännityksellä odottamaan minkälaisen dildon Tommi tällä kertaa löytää avaimenperäksi. :o :D
Tässä samaisessa kaupungissa on muuten yksi meidän rinkkammekin. Jätimme tänne yhden repullisen tavaraa Baolle ”säilöön” (nämä kaksi sanaa mahtuvat vaivoin samaan lauseeseen) ja termiittien, homeen ja kaikenmaailman mönkiäisten vuoksi pakkasimme sen vielä jätesäkkiin. Ilmeisesti tästä syystä ystävämme ei tunnistanut reppua, vaan heitti sen muiden muuttotavaroiden kanssa pickupin lavalle ja sinne se sitten jäi. Kysyin varovasti n. kuukauden täällä asuttuamme, että missäköhän reppu mahdollisesti voisi olla. Kuulemma Nakhonissa, mutta ei ollut sitten Baon moka. Eipä tietenkään. Sanoin, että ei mitään hätää, siellä ei ole mitään järisyttävän tärkeää (en todella olisi jättänyt viidakkopojalle mitään arvotavaroitani säilöön), mutta olishan se kiva saada jossain vaiheessa takaisin. Ei hätää, Baon sukulaismies on menossa sinne huomenna. Tai siis ylihuomenna. Eli ensi viikolla. Bao jopa siis väitti yhtenä päivänä, että reppu on jo hänen kotonaan, ajakaa sinne vaan, niin hän tulee antamaan sen. No eipä ollut ei. Mutta se ei ollut taaskaan Baon syy.
Sitten suunnitelma muuttui. Baon tytär Nada on koulussa Nakhonissa ja on juuri pääsemässä lomille ja Baon vaimo Da on ihan just näillä näppäimillä menossa hakeamaan häntä Lantalle. Paitsi että ei ehkä sittenkään. Sitten kun yksi päivä saimme yhytettyä Baon ja kysyimme missä vaimo mahtaa olla, kun koti on tyhjä ja auto ei ole pihalla, hän vastasi, että heillä on ollut vähän riitaa, joten he eivät ole puheväleissä eikä hän näinollen tiedä lainkaan missä vaimo luuraa. Arvaan, että riitakaan ei ollut Baon syytä.
Nyt ihan juurikin tätä kirjoittaessa Bao laittoi viestiä ja väitti, että reppu on irl hänen edessään ja noudettavissa. En pidätä henkeä odotellessa, mutta pakkohan se on mennä tarkastamaan ja vähintääkin kuulemaan viimeisimmät selitykset. Ehkä reppu on siellä samaisessa Bermudan kolmiossa, johon kikkeliavaimenperätkin ovat joutuneet.
 | ||
| Ensimmäinen sadepäivä 1,5 kuukauteen <3 |
Ei kommentteja