Anteeksi, että olen niin kaunis

Pikku hiljaa on alkanut tuntua, että asumme thaimaalaisessa versiossa Hohto-hotellista. Puitteet ovat edelleen varsin kohdallaan, mutta ehkä viikko sitten täältä hävisivät ne viimeisetkin asukkaat meidän lisäksemme. Siitä muutama päivä eteenpäin, emmekä ole nähneet täällä enää henkilökuntaakaan. Netin mukaan täältä ei voi edes varata huoneita toukokuussa, koska hotelli on kiinni silloin. Me taas olemme maksaneet majoituksemme toukokuun 22. päivään asti, joten elämme jännittäviä aikoja ja odottelemme mahdollista muuttokäskyä. No, sitä odotellessa on kieltämättä ihan mukavaa lillua tyhjässä uima-altaassa ja teutaroida terassilla vähissä vaatteissa kun kukaan ei ole näkemässä.

Olemme käyneet lähes joka päivä Nengillä erikoislounailla, joita syödään thaimaalaisen laajennetun "perheen" kesken. Meidän ja Nengin lisäksi pöydässä on useimmiten Adam (muusikko-elämäntapaintiaani, joka asuu toistaiseksi määrittelemättömän ajan Nengin luona), erikoiskitaristitaiteilija Noi, mikäli jaksaa herätä klo kahdeksitoista sekä aina iloinen tuktuk-kuski Chiap. Ravintolasta on alkanut tulla meille ja monille muillekin olohuone, jossa vietetään aikaa ja jutellaan mitä erikoisimmista aiheista. Nengillä on reilun neljänkymmenen elinvuotensa aikana tapahtunut niin hämmentäviä asioita, että hänenkin, niin kuin viidakkopoika Baonkin pitäisi kirjoittaa kokemuksistaan kirja jatko-osineen. Neng muunmuassa joskus alle kymmenvuotiaana leikki oikealla aseella ja melkein ampui siskonsa, varasti perheensä ankkafarmilta munia, jotta pystyi maksamaan kotikylänsä ainoan television omistajalle katseluoikeudesta ja kuoli ja heräsi henkiin moottoripyöräonnettomuuden jälkeen.

Valitettavasti kenelläkään laajennetun perheen jäsenistä ei ole isoja rahoja, joten ravintolabisneksen kannalta suurin osa vieraista on lähinnä penkinlämmittäjiä. Toisinaan kokkiystävän rahat ovat niin loppu, että hän ei pysty ostamaan edes kaikkia tarvittavia raaka-aineita kokkausta varten. Aina jostain silti ilmestyy oikea asiakas tai pari, joiden rahoilla Neng pystyy taas sitkuttelemaan seuraavan päivän. "Neng never dies!" hän hihkuu iltaisin, jos on onnistunut tienaamaan vaikka ruhtinaalliset 1000 bahtia (27 eur) koko päivän aikana. Tuota heijastellen oma kuukausipalkkainen työ tuntuu ihan varteenotettavalta ja vähästressisemmältä vaihtoehdolta.

Olemme koittaneet auttaa häntä monellakin tavalla, mutta toistaiseksi suurin selkkaus tuli kadun varressa tyhjänä nököttävästä liitutaulusta. Kehotimme Nengiä useampaan otteeseen ottamaan taulun käyttöön ja mainostamaan siinä vaikka jotain suosituimpia ruokia hintoineen, sillä hänen hintansa ovat todella edulliset paikalliseenkin tasoon nähden ja tätä nykyä turistit tuntuvat olevan kovasti hintojen perään. Koska mitään ei tuntunut tapahtuvan, nyhertelin Tommin avustuksella omavaltaisesti kyltin molemmille puolille ruokia ja juomia hintoineen ja sen jälkeen nostimme kyltin näkyville. Seuraavana päivänä toinen puoli kyltistä oli mystisesti pyyhitty puhtaaksi ja Neng väitti kivenkovaan, että sade oli huuhtonut tekstit pois. En voinut kuin nauraa valikoivalle sateelle, joka oli onnistunut huuhtomaan vain toisen puolen kyltistä täysin puhtaaksi kun toinen oli osapuilleen ennallaan. Sitä seuraavalla kerralla toinenkin puoli oli pyyhitty ja yläkulmaan oli ilmestynyt äärimmäisen informatiivinen ja myyvä teksti "food".

Koitimme aikamme vängätä ja udella, että mikä siinä kyltissä on niin paha asia ja saimme vastaukseksi vain epämääräistä selitystä, jonka tulkitsin jonkunlaiseksi ylpeydeksi. Ravintolaa ei saisi mainostaa, nyt kun se ei ole parhaimmillaan. Tai jotain. Lopulta Neng huudahti, että "this is not like Gangnam style restaurant, only one hit and then nothing!". Asia harvinaisen epäselvä. :D

Nengin kuuluisa luunmurskaushieronta. Asiakkaana Noi.

Nengin ravintolan turmioksi on koitunut ravintolan surkea sijainti, sillä ruoka on erinomaista ja todella moni joka tulee kerran, palaa toisenkin kerran, mutta asiakaskunta jää näin liian pieneksi. Paikallisista muslimit eivät yleensä halua syödä muiden kuin omiensa ravintolassa, joten asiakaskunta koostuu lähinnä turisteista.

Songkranina Neng innostui esittelemään toistakin lahjakkuuttaan meille paikallaolijoille ja siitä sain muistoksi varsin nohevat mustelmat molempiin käsivarsiin. Nengin hieronta herättäisi kuolleetkin henkiin, niin järkyttävän paljon se sattui, mutta en kehdannut pahoittaa kaverin mieltä ja niinpä vaan tyydyin kiemurtelemaan ja vaikeroimaan tuskissani. Jälkikäteen tosin totesin hänelle, että parempi että hän pysyy kyökin puolella ja jättää hierontahommat muille tahoille. En vieläkään usko miten sellaisella mehupillin paksuisella aasialaismiehellä on noin järisyttävät voimat.

Ei se Tommi ihan oikeasti lyönyt. Keittiökaappiin törmäsin :D

Kitaristivelho Noi on ehdottomasti yksi erikoisimmista tapaamistamme hahmoista. Hän on käsittämättömän taitava lap-tapping -kitaristi ja samalla myös äärimmäisen vaatimaton ja hiljaa kummallisia juttuja kertoileva hörhö, joka mm. juttelee autolleen.
Tässä kiinnostuneille linkkiä:
https://www.youtube.com/watch?v=h8Y1zzOghkE
Tätä nykyä, kun Noin työt ovat kiireisimmän turistiajan loputtua vähentyneet, hän ostaa aika usein lipun kuuhun eli polttelee pesäpallomailan kokoisia ganjajöötejä ja puhuu hassuja.
Yksi päivä hän pyyhälsi ravintolaan erittäin tyylikkäästi puettuna ja ilmoitti pöytään istuessaan "I'm sorry I'm so beautiful today". Hän oli vienyt kaikki vaatteensa pesulaan ja seuraavana päivänä koju oli laittanut lapun luukulle ja Noi joutui turvautumaan ykkösiinsä. Se oli kyllä ehdottomasti ensimmäinen kerta kun  kukaan pahoitelee minulle liiallista kauneuttaan. :D

Noi Kauniina keikalla