Tule hyvä talo, älä tule paha talo

Eniten vtuttaa ötökät

Minua on vaivannut jo jonkun aikaa silloin tällöin ilmenevä kiukkupyllyisyys. Erinäiset asiat ovat kiukuttaneet. Sellaiset tosi pienet ja hölmötkin asiat joista ei saisi valittaa kun on itse päättänyt muuttaa tropiikkiin. Eniten vtuttaa kaikki tyyliin, kuten:

• Jatkuva kuumuus, yletön hikoilu ja liian auringossa oleilun aiheuttama ameebaolo

• Hyttyset. Näitä löytyy sekä ilta- että päivämallia. Molemmat toki inisevät, pistävät ja osa levittää bonuksena kuumetauteja kuten dengueta ja chikugunyaa.
  Näiden tautien vuoksi inisijät aiheuttavat pientä paniikkia. Yksi tuttava viruu parhaillaankin kotonaan denguen, eli kotoisammin ”bone breaker” (luunmurskaaja) -taudin kourissa.

• Ulkokeittiö ja ruokaan alati leijailevat ötökät sekä jalkojen alle liiskaututuessaan turskahtavan äänen päästävät etanat ja pienet punaiset tuhatjalkaiset. 

• Loputtomasti ja joka paikkaan kakkaavat gekot (häädin tänään yhden yksilön leivänpaahtimen sisältä), kissan sisälle raahaamat käärmeet, shortseissa lymyilevät skorpionit ja lenkkareitani kotinaan pitävät sammakot. 

• Mitä ihmeellisimpiin paikkoihin (kuten vaikkapa leivinpaperirullan sisään) pesiä rakentavat muurahaiset. Välillä käpy vaan palaa näihin viidakon iloihin ihan totaalisesti. 

Vähän kosteammat juhannuskelit

Mun katuhaukkamopedini ei olisi näistä tulvista selvinnyt.

Sitten taas toisaalta luin tuttavani, kaksilapsisen perheen rakennusprojektista, jonka aikana he asuivat 9 kuukautta teltassa kantoveden ja ihan vaan tulella toimivan kokkauspisteen varassa. Että aika turhastahan mä tässä taas inisen. 

Juhannuksen aikoihin täällä satoi niin rankasti, että päätie oli poikki ja ihmiset liikkuivat pääkadulla kanooteilla

Yksi asia josta EN muuten valita on tämä vallitseva sadekausi. On oikeasti tosi kivaa, että välillä sataa ja hetkittäin taivas on lonkeronharmaa. Onneksi en valita sateista, sillä juhannuksen aikoihin täällä satoi niin rankasti, että päätie oli poikki ja ihmiset liikkuivat kanooteilla. Siis siinä pääkadulla. Tulvaa seuranneena päivänä aurinko porotti taas siniseltä taivaalta ja tiet olivat muutamia lätäköitä lukuunottamatta täysin kuivat. Meillä täällä viidakossa ei onneksi tulvinut juurikaan ja ruokaa oli sen verran kaapissa, ettei tarvinnut kokeilla onneaan ollenkaan kaatosatessa mopoilemalla.

Tämän kiinalaisen liidun pitäisi kuulemma jotenkin tehota muurahaisiin. En tiedä osaavatko ne lukea, mutta yrittänyttä ei laiteta jne.

Tule hyvä talo, älä tule paha talo

Meidän vuokranantajamme Pha on käynyt tiluksilla nyt jokusenkin kerran puhumassa tulevasta rakennusprojektista. Hänen on siis tarkoitus rakentaa meille tähän studion viereen talo, jota me häneltä sitten vuokraamme. Paikalliseen tyyliin asiat eivät täällä tapahdu aina tuulennopeudella. Ja vaikuttaa siltä, että Phan mieli muuttuu myös kuin tuuliviiri konsanaan. Välillä hän valittelee, että hänellä ei ole liiemmälti rahaa rakentamiseen ja toisaalta sitten taas tulee rinta rottingilla kertomaan, että hän haluaa siis kerta kaikkiaan tehdä niin hienon talon, että kaikki ihmiset voivat kuorossa ihmetellä, että katsokaa kuinka upean talon Pha teki! Tommi on tehnyt itse piirustuksia, koska paikallisen rakentamisen tuntien joku paikallinen maestro vetelisi muuten talon ihan hatusta. Mitään piirustuksiahan paikalliset itseoppineet raksaukot eivät siis osaa tulkita, mutta en oikein tiedä miten asia muutenkaan tulisi ilmaista. Vaikka tämä käynnistelyvaihe näyttää ottavan aikansa, niin muutenhan talot nousevat täällä asumiskuntoon varsin nopeasti, muutamassa kuukaudessakin. Jos siis rahat eivät lopu matkan varrella kesken.

Epäilen, että rva Vatupassi joutuu jälleen hommiin. Ja Tommi. Minut on laitettu vastuuseen Phan kanssa asioimisessa Tommin sijaan. Toistaiseksi olen epäonnistunut surkeasti. Aina ei vaan kertakaikkiaan jaksa sen mamman juttuja.

Minä toivoisin sellaisia luksuksia taloon, kuten esimerkiksi oikealla korkeudella olevat keittiön työtasot polvenkorkeuden sijaan, täysikokorkean vessan oven (ettei sinne mennessä tarvitsisi joka kerta kumartua),  enemmän kuin kolme pistorasiaa koko taloon, edes etäisesti turvalliset sähköasennukset ja sen tasoisen laatoituksen etten itse tekisi parempaa (huom. En ole ikinä laatoittanut, mutta eivät ole paikalliset työläisetkään jäljestä päätellen).

Raksaukot heittelivät suvereenisti siinä ohi mennessään roskat autojen ikkunoista pihamaalle eli pinna alkaa lupaavasti kiristyä jo ennen kuin työt edes alkavat.

Eilen pihalle tuotiin ensimmäiset kuormat rakennustarvikkeita eli jotain OIKEASTI tapahtuu. Raksaukot heittelivät suvereenisti siinä ohi mennessään roskat autojen ikkunoista pihamaalle eli pinna alkaa lupaavasti kiristyä jo ennen kuin työt edes alkavat. Talon sijainnista tontilla oli jo varsin kiinnostavat keskustelut. Ja väristä. Odotan jännityksellä minkälaisia keskusteluja käydään sisätilojen väriratkaisuista. Yleensä paikalliset valitsevat värit sen perusteella mikä on tarjouksessa, tai vaihtoehtoisesti mitä enemmän väriä, sen parempi. Erityisesti pinkki tuntuu olevan täällä kova sana sisustuksessa. :o :D

Tästä tai jostain se sitten lähtee.

Rauha maassa

Kerrankin en voi narista siitä, että meitä häiriköitäisiin jatkuvasti. Oikeastaan meillä on ollut lähes kuollutta viimeiset viikot.
Sadekaudella pakka menee aina kavereiden osaltakin sekaisin.  Suomalaiset kaverit nauttivat kesästä Suomessa ja paikalliset kaverit siirtyvät työn perässä kuka mihinkin. Neng kävi lepuuttamassa päätään hetken äidin luona Koillis-Thaimaassa ja siirtyi sieltä sitten töihin Pattayalle johonkin käsittämättömään paikkaan, johon minua ei saisi kirveelläkään. Paikka siis tarjoaa sekä hevos- että norsuratsastuksia, alligaattoriesityksiä ja sinne on jopa raahattu kokonainen perhe Myanmarista asti turistien pällisteltäväksi. Oletteko nähneet niitä naisia, jotka laittavat kaulaansa renkaita niin, että kaulat pitenevät luonnottomiksi? (Oikeastihan tässä prosessissa olkaluut painuvat alemmas ja siitä syntyy illuusio pidemmästä kaulasta). Nengin työpaikkaan tulee päivittäin bussilastillisia turisteja pällistelemään näitä ”alkuperäisasukkaita” (joka eivät edes ole thaimaalaisia), harrastamaan kaikenlaisia eläinrääkkäykseksi rinnastettavia ”huvituksia” ja opettelemaan ”autenttisen” thairuoan kokkausta Nengin ja ties kuinka monen muun kokin johdolla. Pakko hämmästellä miten tällaisiin paikkoihin riittää turisteja. No, ilmeisesti kiinalaisia riittää jokaiseen maailmankolkkaan.

Jiabista taas ei ole kuulunut sen jälkeen mitään, kun hän pyysi vähän rahaa lainaksi ruokaa varten ja lupasi miljoonan prosentin varmuudella maksaa sen 3 viikkoa sitten keskiviikkona. Ilmeisesti thaimaalainen miljoona prosenttia vastaa suomalaista fifti-sikstiä tai juueitä.

Paikallinen tyyli hoitaa tällainen ”sori, ei onnistunut, saanko lisäaikaa -tiedustelu” on täydellinen radiohiljaisuus. Ehkä hänestä kuullaan sitten taas kun hän pystyy maksamaan tämän viimeisimmän velkansa takaisin.

Tommin kitaraoppilas ja minun Trash Hero -tiimikaverini Pang on sen sijaan maisemissa tiukasti. Pang on hassu kombo todella kauniisti ja kohteliaasti käyttäytyvää ja kovasti töitä tekevää ja sitten toisaalta viisivuotiaan tasolle vajoavaa 17-vuotiasta. Normaalia teinimeininkiä ehkä? Omista teiniajoistani on jo niin paljon aikaa, että en ollenkaan enää muista omia perseilyjäni. Omien muistikuvieni mukaan käyttäydyin koko ajan kuin enkeli.

Meillä oli tässä aika monta rakentavaa keskustelua Pangin kodin lähellä pyörivästä kodittomasta koirasta. Pang säälii koiraa ja antaa sille ruokaa, mutta ei omasta mielestään ole koirasta vastuussa. Sen sijaan tämä säälistä ruokkiminen on hyväksi hänen karmalleen. Koiralla on myös melko massiivinen korvatulehdus ja ihosta päätellen jotain loisia. Olen nyt kaksi viikkoa painostanut Pangia ottamaan vastuuta kontolleen ottamastaan eläimestä ja olemaan yhteydessä paikalliseen Animal welfareeen jotta koira saadaan hoidettua. Siellä lähtökohtaisesti hoidetaan kodittomat ja varattomien eläimet ilmaiseksi, mutta tarjouduin myös auttamaan kuluissa, kunhan koira vaan saadaan hoidetuksi. Minä olen valmis painostamaan tässä asiassa vaikka maailman tappiin, vaikka muuten en olekaan tunnettu pitkäjänteisyydestäni.

Pangin koira. Oikea korva on niin turvonnut, että se ei nouse hörölle niin kuin vasen korva.

Animal welfaren vakiasiakkaat

Saman keskukseen pääsi hoitoon myös naapurimme noita-akan jalkaansa ontuva kissa Hepokatti. Asiahan nimittäin on niin, että vaikka omistaja olisi minkälainen kusipää, niin eihän se eläimen syy ole. Pienen salapoliisityön jälkeen selvisi, että noita on perheensä kanssa lomalla Euroopassa, joten hänestä ei olisi mitään apua ontuvan kissan hoitoon saattamisessa. Hänen sairaassa mielessään koko ontuminen olisi muutenkin todennäköisesti kääntynyt minun syykseni, joten päätin olla ottamatta sekopääakkaan yhteyttä.
Pakko jälleen ihmetellä, että tällä omien sanojensa mukaan kissojaan syvästi rakastavalla noidalla ei ole mitään ongelma dumpata kissojaan oman onnensa nojaan viikkoja kestävien lomamatkojensa ajaksi.

Ilmeisesti kummituskissa Pii oli kertonut tyttöystävälleen Hepokatille, että meillä oli vierastalossa varsin avokätisiä vieraita asumassa. Aamumaidon lisäksi tarjolla oli kaikenmaailman ihania dunkkaavia märkäruokia joista saisi kotona vain haaveilla!

Vieraamme ne sitten lopulta huomasivatkin, että ruoka-apajille tunkeva Hepo-K ontui aika pahasti. Enempiä miettimättä nappasimme kissan koppaan ja valjastin vielä toisen vieraistamme auttamaan kissan toimittamisessa hoitoon. (Kiitos ja anteeksi Seija 💗)

Hepo sai särkylääkettä piikillä niskaan ja pillereitä neljäksi päiväksi vielä kotona syötettäväksi. Koitin kovasti selittää klinikalla, että kyseessähän ei tosiaan ole minun kissani, että en tiedä miten lääkkeiden anto tulisi onnistumaan, mutta paikalliseen tyyliin lääkärit vain hymyilivät, sanoivat jees jees ja antoivat pillerit, laskun ja kissakopan kouraan.

Onneksi ihanat vieraamme tarjoutuivat hoitamaan Hepokatin lääkityksen ja muutaman päivän kuluttua se painelikin taas pihaltamme omalle puolelleen ontumatta kuin ohjus Tomppelikoiran vauhdittamana.

Hepokatti (Kiitos Seija kuvasta)

Kummituskissa pääsi itsekin lääkärin pakeille muutama päivä sitten. Pii on varsin puhelias kaveri ja ottaa kantaa hyvinkin moneen asiaan äänekkäästi. Siksi ihmettelinkin, kun se pyysi ulos ja sen kähisevä ääni kuulosti siltä kuin se olisi juuri viettänyt kostean viikonlopun festareilla. Reppana. Lääkärissä siltä tosin löytyi taas vähän korkeampikin ääniala siinä kohtaa kun kuumemittari tungettiin ahteriin. Ilmeisesti täällä on liikkeellä jotain kissaflunssaa joten Pii taisi saada siitä osansa. Saimme mukaan varuiksi antibiootteja – niin kuin täällä aina ja ihan joka vaivaan – mutta toivottavasti emme joudu turvautumaan niihin.

Pii itse osaa ottaa tästä flunssastaan kaiken irti, eikä pane yhtään pahakseen, että sitä peitellään meidän sänkyymme nukkumaan tai otetaan kainaloon päikkäreille. Hätätapauksessa se saattaa myös tyytyä koiran petiin ja häätää Moulan omasta nukkumapaikastaan pois. Kunnes se siis jää kiinni ja Moula päästetään takaisin omalle paikalleen. Kissat ovat hämmentävän härskejä otuksia. Ja ihania. Ja kamalia!

Kuvittelenko vaan, vai näyttääkö tuo otus hyväuskoisille palvelijoilleen kieltä?