Puhdas koti vetää puoleensa

Tiedättekö mikä on vielä enemmän perseestä kuin siivoaminen?

Siivoaminen thaimaalaisilla siivousvälineillä. Minä en ole siisti ihminen. En todellakaan, mutta jännästi sitä saattaa yllättää itsensäkin miettimällä tällaisia asioita. Tervehdys keski-ikä! Varmaan jo aiemminkin valitin kahden pennin mopista jonka ostin muutama kuukausi sitten. Se thaimaalaiseen tyyliin toki hajosi ensimmäisellä käyttökerralla eikä alunperinkään ollut millään tavalla toimiva saati ergonominen. Niinpä laitoin rahaa tiskiin kokonaiset 8 euroa ja ostin Viledan moppisetin ja sain siitä niin käsittämättömät kiksit, että innostuin hinkkaamaan lattioita sen lisäksi pienellä harjalla ja soodalla useamman tunnin.
Ne ihanat punahiekkaiset tiet, joita olen aina täällä hehkuttanut, ovat toki edelleen kauniita, mutta sitä pientä punaista pölyä on aivan joka hiton kolossa.
Niin kiinnostavaa kuin tästä siivous-aiheesta olisi kirjoittaa vaikka ihan kokonainen postaus, niin ehkä sitten kuitenkin jotain muutakin… :D

Vileda <3 (en saa tästä mainostamisesta oikeasti mitään)

Moula kävi uudemman kerran lääkärillä. Asemalla sattui olemaan vapaaehtoistöissä lääkäri, joka oli erikoistunut luustoasioihin. Hän oli jo katsonut röntgenkuvat, mutta halusi vielä nähdä Moulan liikkeessä ja tehdä taivuttelukokeet. Moula eteni liikkeessä puhtaasti, suorastaan lentäen, koska se halusi ilmeisesti demonstroida eläinlääkärille kuinka nopeasti se saa alueella pyörivät kissat häviämään horisonttiin räyhäämällä ja hyökkimällä niitä kohti.

Tämä lääkäri piti sitten kolmannen saarnan aiheesta ”koiranne on lihava”, jota kuuntelin posket punaisena vähintään yhtä paljon nolostuksesta kuin kiukusta koiranhoitajaa kohtaan.  Eläinlääkäri oli joka tapauksessa sitä mieltä, että vaikka leikkaus on tarpeellinen, niin se ei ole hirvittävän kiireinen, koska mihinkäs ne paskat polvet viikoissa muuttuisivat. Nyt olisi kuulemma tärkeintä laihduttaa ja saada lihaksia tukemaan polvia. Moulan paino oli tippunut viikossa puoli kiloa, mitä pidän varsin hyvänä saavutuksena erityisesti koiran koon huomioon ottaen. Eläinlääkärin määräämät kipulääkket ovat selvästi antaneet pikkukoiralle lisää virtaa ja se paitsi painaa nyt lenkillä menemään kuin höyryveturi, myös tykkää uhitella vielä vähän aiempaa enemmän iholle tuleville irtokoirille.

Olemme myös käyneet rannalla kahlailemassa rantavedessä, sillä sen pitäisi kehittää polvia tukevia lihaksia. Moula selvästi inhoaa joka hetkeä kun hänen hennot lady-tassunsa kastuvat, mutta alistuu kuitenkin kohtaloonsa.

Moulan mielipide vesijumpasta :p

Kohtalosta puheen ollen, kävin Shamaanillakin jokunen päivä sitten. Minulla on ollut jo jonkun aikaa erinomainen olo, että in joor feis vaan masennus!!, mutta halusin silti käydä vähän hakemassa selvyyksiä asioihin ja toki tasapainottamassa chakroja. Foliohatut päähän taas siellä.

Jutustelimme hyvän tovin ennen hoitoa. En ehtinyt kuin sanoa voineeni oikein hyvin, kun shamaani totesi, että sinulla on ilmeisesti ollut mahaongelmia tänne paluusi jälkeen. Sanoin, että on kyllä, oikein viimeisen päälle ruokamyrkytys, mutta mistä SINÄ sen tiesit? Hän sanoi melko tylsistyneen oloisena, että no näki tietysti sellaisen näyn ennen kuin tulin hänen vastaanotolleen. Sitten hän sanoi, että ilmeisesti minulla on myös kipuja tai kireyksiä hartioissa. Myönsin, mutta en kysellyt enää hänen lähteistään sen enempää.

Kerroin hänelle nähneeni erityisen paljon käärmeitä viime aikoina. Hän kysyi näinkö niitä mahdollisesti päivien x ja y välillä (näin), koska silloin se on kuulemma tyypillistä. Harmi, etten painanut päiviä mieleeni, sillä jatkossa nököttäisin ne päivät kiltisti sisätiloissa. Kun kerroin, että yhden käärmeen löysin jopa kuolleena varastosta, niin hän kysyi innoissaan, että jos en vielä heittänyt sitä pois, niin voisiko hän saada sen?! Siis kuolleen, kuivuneen ja päättömän käärmeenpoikasen. Lupasin lieron hänelle jalouspäissäni siis kerta kaikkiaan ilmaiseksi enkä edes kysellyt mihin käyttöön se tulee.

Kärsinyt liero

—
Vieraita on pölähdellyt kylään melko lailla entiseen tahtiin. Esimerkiksi sillä viisiin, että olen keskeyttänyt tämän postauksen kirjoittamisen aika hiton monta kertaa ”veel maasu is” -kysymyksen kuultuani. Sitten kun olen näyttänyt, että kirjoitan tässä, niin alkaa sen verran massiivinen kysely aiheeseen liittyen ja etenkin aiheen vierestä että sinne häviää sekin yksinäinen ajatus, joka on päähäni eksynyt.

Jiab tietenkin on pyörinyt täällä enemmän ja vähemmän joka päivä. Taas. Paitsi sinä päivänä, kun hän oli luvannut maksaa takaisin aiemmin lainaamansa rahasumman. Silloin tuli vain viesti ”solii solii”.
Sen jälkeen hän on käynytkin tässä kuokkimassa (pihaa), toisinaan myös kaatosateessa lopetuskehoituksistamme huolimatta. Välillä terassille on ilmestynyt papaija, mangoja tai yrttejä. Yhtenä päivänä hän oli paukannut meille kun olimme asioilla, huomannut ulos nostamamme tyhjän kaasupullon, ottanut sen mukaansa ja lähtenyt vaihtamaan sitä. Kunnes siis muisti, ettei hänellä ole siihen tarvittavaa rahaa ja soitti meidät lunastamaan hänet kaupasta. :D

Jiab maistelee kaurapuuroa. Kuten ilmeestä voi päätellä, tämä farang-ruoka ei mennyt jatkoon.

Yhtenä iltana hän ei meinannut lähteä kulumallakaan ja kun kolmannen kerran sanoimme, että me olisimme tässä nyt menossa nukkumaan eikä hän liikahtanut, oli aika kysyä, että oliko tässä nyt joku ongelma.
Oli toki, ongelma jonka nimi on kummitus. :D Jiab ei uskaltanut lähteä omalla tuktukillaan pimeällä kotiin, koska se on niin hidas, että kummitukset ehtivät saada hänet muutaman kilometrin kotimatkalla kiinni. Niinpä hän pyysi lainaksi toista meidän mopoistamme ja kurvasi hiekanmurut renkaista lennellen kotiinsa. Ilmeisesti Jiab päihitti möröt takaa-ajossa, sillä aamulla kuulimme kuinka hän kurvasi katokseen, palautti mopon ja otti oman kulkuneuvonsa tilalle. Vain Thaimaa-jutut.

Nengkin pyörähti tässä käymässä joku ilta. Sattui olemaan juuri se ilta, kun olimme panostaneet illalliseen, hankkineet siis ainekset oikein tortilloihin joka ei sivumennen sanoen tällä saarella ole ihan helpoin homma. Saimme juuri kannettua ainekset pöytään, kun Neng ajoi pihaan. En tiedä onko tämä thaimaalainen tapa, vai ennemminkin meidän ystäviemme tapa, mutta siis tietenkään hän ei halunnut maistaa epäilyttävää ”farang”-ruokaa (farang = ulkomaalainen), mutta kyseli kuitenkin koko ajan aineksista ja osoitteli tortillalättyä epäluuloisena ja totesi ykskantaan, että se on raaka. Selevä. Kovasti ystäviämme tuntuu huolestuttavan raa’at ainekset, kuten prosciutto-kinkku tai tortillalätty (molemmat tietty kypsiä), vaikka thaimaalaiset syövät itse useita hedelmiä raakoina ja jopa joissain ruokalajeissa minikatkaravut elävänä… Thaimaalaiset myös sijoittuvat kyseenalaisen korkealla ruoansulatuselinten syöpätilastoissa, liittyen juuri raakojen merenelävien ja varmaan myös osaltaan tulisen ruoan syömiseen. Mutta siis kyllä, ollaan kaikki huolissamme täysin kypsän tortillalätyn vaaroista.
Neng ei tosiaan ollut kuulemma siis yhtään nälkäinen, eikä asia varmaan mitenkään liittynyt epäilyttäviin raaka-aineisiin, mutta tyhjensi kuitenkin koko naksukulhon ja se oli kuulemma sitten viimeisen päälle herkkua.

Kerroin Nengille, että kävimme molemmat hieronnassa. Shamaani osasi suositella meille erinomaista hierontapaikkaa, joka on piirun verran kalliimpi kuin katukojut, mutta toisaalta hierojat ovat todella taitavia, paikka oli ilmastoitu ja siellä soi rentouttava panhuilumusiikki taustalla. Tämä siis verrattuna muutamiin rantakojuihin, jossa hierontamammat kilpaa kaakattavat ja haukkuvat asiakkaitaan lihaviksi hikisiksi farangeiksi tajuamatta, että joku meistä saattaa epäonnekseen ymmärtää sanan tai parikin thaita.

Thai-hieronta on kyllä siitä jännä laji, että siinä asiakasta väännellään ja käännellään niin kummallisiin asentoihin ja kiertoihin, että olen mielessäni ajatellut, että joko se tekee todella hyvää rangalle tai sitten et mahdollisesti hoidon jälkeen enää kävele. Ikinä.
Tällä kertaa minua hieroi maailman suloisin ladyboy ja on vaikea kuvailla mitä päässäni liikkui kun jossain vaiheessa hoitoa tunsin, että hän oli nelinkontin päälläni ja paineli polvillaan pakaroitani. Erityisesti kun olin tilannut niska-hartia -hieronnan. Opin myös, että tarvittaessa selkärankani vääntyy (rutinan kera) melkolailla akselinsa ympäri, kun vaan rohkeasti kääntää sitä.

Mainitsin Nengille, että hartiani ovat sen verran jumissa, että täytynee mennä hierontaan vielä pari kertaa uudelleenkin. Onneksi Nengin oma tietotoimisto tiesi kertoa, että lihasjumini johtuvat siitä, että olen niin suuri. ”pik podi, bik ploblems”. Huomio siis kaikki pienet ja sirot ihmiset siellä; teillä täysin aukottomasti perustellen ei voi olla lihasjumeja, joten nauttikaa siitä. :D

Vaikka Jiab ja Neng molemmat käyvät toisinaan vähän hermon päälle, niin kaikkein vähiten toivottu vieras on kuitenkin ollut 6-0 ex-koiranhoitaja, joka ei vaan osaa näemmä ottaa vihjeistä vaarin ja tulee edelleen kutsumatta kylään. Viimeksi meillä oli ruoanlaitto kesken ja hääräsimme molemmat keittiössä. Se ei näyttänyt Lucaa häiritsevän, sillä näin hänet sivusilmällä makaamassa olohuoneen lattialla Hiisin (eli Hitsan, sillä hän ei siis edelleenkään osaa sanoa Hiisin nimeä oikein) kanssa. (ihmekös tuo, kun on niin puhtaat lattiat, kyllä kelpaa makoilla! :D).
Kun sitten tulimme keittiöstä lautasten kanssa, niin tämä kutsumaton vieras sanoi, käsittääkseni vitsinä, että ”te voitte lähteä nyt menemään, en ole teistä kiinnostunut, tulin vain katsomaan koiria”.
Punnitsin mielessäni erilaisia lähestymistapoja asiaan, kun Tommi vastasi Lucalle ilman pienintäkään hymyn häivää, että ”sama pätee sinuun”.

Puhumisen sijaan päätin tunkea ruokaa suuhuni ja olla lisäämättä keskusteluun mitään. Enkä tarjonnut ruokaa tai edes juotavaa. Vartin päästä hän päätti lähteä ja varmistin vielä siinä kertaalleen, että olihan se nyt niin, että lähdet täältä 10 päivän päästä ihan pidemmäksi aikaa pois.
Oli todella vaikea peittää naamalle levinnyttä valtaisaa hymyä, kun hän vastasi kysymykseeni myöntävästi.

Sateenkaaren päässä on koti <3