Milloinkohan olisit kotona jos heti lähtisit?


Niin kuin tuli joskus aiemmin todettua, niin näin sesongin ulkopuolella kavereillamme on selvästi aivan liikaa vapaa-aikaa. Nengiltä tulee joka päivä viestiä, että ravintolassa ei ole asiakkaita, Nengillä on tylsää, Neng haluaa kaljaa. Suomeksi siis Nengillä ei ole paitsi asiakkaita, myöskään rahaa ostaa oluttaan. Niinpä hän yrittää tällä tavalla äärimmäisen hienovaraisesti vihjailla, että tulee illalla käymään ja kaljahammastakin kolottaisi. Me edelleenkin koitamme sulatella Suomesta hankittua vararengasta ja antaa maksalle ansaitsemaansa lepoa, joten olemme sanoneet Nengille, että tervetuloa, mutta kaljaa ei ole. Ei edes varastossa. Ei yhdessäkään kaapinnurkassa. Ja vaikka olisikin, niin ei kaikkea meidän mielestämme tarvitse noille litrahuulille juottaa. 

Välillä viestit kaljanhimosta tulevat ihan tällaisessa graafisessa muodossa

Synttäripäiväni kunniaksi raaskin ostaa reteästi koko pullon punaviiniä, jota siinä Tommin kanssa nautiskellen siemailimme. Loppasuille olimme ostaneet muutamia oluita, jotka yllättäen hävisivät tuulensuojaan alta aikayksikön. Jiab oli näemmä edelleen janoinen ja sitten ensin herrasmiesmäiseen tapaansa täytti Tommin viinilasin ja kaatoi itselleen jämäoluensa sekaan loput viinit ja joi ne huikalla. Kiitos tästä.

Jiab ei kertakaikkiaan pysty viettämään aikaa kotonaan. Jiabhan on buddhisti, tosin naimisissa muslimin kanssa ja kaikki heidän naapurinsa ovat muslimeita. Jiab sanoi, ettei hän voi viettää ollenkaan aikaa pihallaan ilman, että naapurin muslimit pitävät moraalisaarnaa hänen alkoholinkäytöstään ja possunsyönnistään. Niinpä hän käy kotonaan lähinnä nukkumassa. Muuten hän maleksii usein Nengin luona ravintolassa. Nyt Nengillä paloi käpy jatkuvaan nurkissa maleksimiseen ja hän kielsi Jiabia tulemasta kahteen viikkoon ravintolalle häntä häiritsemään.
Kivat Nengille, sillä nyt Jiab pölähtää meille joka aamu. Ja päivä. Ja usein myös illalla.
On hän silti toisinaan hyödyllinenkin. Jiab on hoitanut antaumuksella puutarhaa, istuttanut sinne uusia kasveja, hoitanut vanhoja, kitkenyt, kastellut ja polttanut roskia ja puutarhajätettä.
Erityisesti kokon polttaminen tuntuu olevan pyromaaniystävällemme mieluista. Joka kerta hän käy laittamassa kituliaan ja voimakkaasti savuavan tulen märkään risukasaan. Kerran yllätimme hänet juuri lähtemästä meiltä, hän oli vaan sytyttänyt kokon ensin palamaan… En ihmettele ollenkaan, että täällä palot lähtevät käsistä, jos tämä on normaali toimintamalli.


Jiab kastelee istuttamaansa papaija-puuta. Siitäkin huolimatta, että ennen ja jälkeen kuvanottohetken satoi..

Eilen oli sateinen päivä, vettä tuli vaakatasossa niin, että koko terassi kastui. Jiab inspiroitui tästä niin, että kävi hakemassa keittiöstä astianpesuainetta ja alkoi harjata terassia puhtaaksi. Mikäs siinä, sen kun tekee, mutta hänellä on valitettava tapa sitouttaa minutkin omiin projekteihinsa. ”Maasuu, missä on harja, Maasuu, missä on lasta?, Maasuu tule auttamaan, Maasuu tule katsomaan tätä, Maasuu…”

Operaatio terassin lattia puhtaaksi


Eikö ihminen jumaleissön omassa kodissaan saa rauhassa olla epäsosiaalinen?! Minä olen Suomesta hittovie, minä haluan mahdollisuuden mököttää kotonani naama norsun veellä jos satun olemaan sellaisella tuulella.
Tämä ongelma on eskaloitunut erityisesti nyt, kun Moulan polvivika paljastui ja luonnollisesti asia on huolestuttanut minua paljon. Jiab oli paikalla, kun Trangin eläinlääkäri soitti kuvattuaan Moulan polvet. Linja oli todella huono ja lääkärin englanti melko alkeellista. En ymmärtänyt ollenkaan mitä hän tarkoitti, kun hän sanoi, että ”left leg did opeleissööön oollediiiii pat not kuuuud”. Katsoin kelloa, että mitä hemmettiä, koira on ollut asemalla ehkä puoli tuntia, ei varmasti siinä ajassa tehdä tuollaista leikkausta. Koitin kysellä lisää ja lopulta jouduin sanomaan, että en ymmärrä. Siinä vaiheessa hän luovutti ja sanoi palaavansa kohta asiaan. Onneksi Animal welfaren tyypit olivat mukana (joista toinen vielä thai), joten sain asiasta sen verran tolkkua, että Moulan vasen polvi on leikattu joskus aiemmin, mutta se pitäisi leikata nyt uudelleen. Leikkausta ei voida tehdä Trangissa ja siksi tämä eläinlääkäri ehdottaa leikkauksen tekemistä Bangkokissa.

Sain siis aikamoisen määrän varsin ikävää infoa kerralla ja Jiab jankkasi siinä vieressä kuin viisivuotias lapsi, ”mikä Moulalla on, miksi sillä on polvet rikki, miksi Trangin lääkäri ei leikkaa, paljon maksaa, milloin Moula tulee kotiin, miksei leikata Hat Yaissa jne” Ja nämä samat kysymykset toki kuin jumiin jäänyt levy uudelleen ja uudelleen.
Sanoin monta kertaa, jatkuvasti enemmän ärsyyntyneenä, että en tiedä johon neropatti totesi, että ”Maasuu luuk lili siliös”. Sanoin, että olisit itsekin, jos lapsesi olisi sairaana, s**tana. Jotain tästä ärsyyntyneisyyden tasostani saattaa kertoa sekin fakta, että Jiab on oppinut viime aikoina suomea jo fraasin "v*tun hannu" verran, vaikka ei taida merkitystä ihan ymmärtääkään.
Samaan aikaan tämän neropatin kanssa Neng pommitti Messenger-viesteillä, kun hänellä on niin KAUHEAN TYLSÄÄ ja kaljaa tekis mieli. Voi vitalis mä sanon.

No Moula tuli kuitenkin eilen kotiin ja meinasi haljeta riemusta meidät nähdessään. Hiisi näytti lähinnä pettyneeltä, kun ärsyttävä pikkusisko tulikin takaisin… Nyt odotellaan lisätietoja, kun Trangin lääkärin, Bangkokin lääkärin ja tämän paikallisen lääkärin kaikki informaatiot on yhdistetty. Alustava hinta-arvio on 250 e / polvi + toki matkakulut päälle. Suomeen verrattuna toki halpaa, mutta onhan se aika iso summa näin yhtäkkisenä kuluna.

Moula on taas kotona ja nauttimassa rapsutuksista <3

Ettei nyt ihan parjaamiseksi menisi, niin on näistä molemmista kavereista ollut myös paljon apua. Neng on pitkälti hoitanut asioinnin kirjanpitäjämme kanssa, ihan vaan selvyyden vuoksi, vaikka kirjanpitäjä puhuukin hyvää englantia. Jiab taas on kiltisti ja täysin mukisematta kuskannut meitä bensa- ja ruokapalkkiolla hoitamassa asioita. Niin kuin esim. tiistaina, kun kävimme mantereella hoitamassa paperiasioita kuntoon työvoimatoimistossa.

Jiab tykkää makeasta, joten käytiin ostamassa kuskille vähän herkkuja. Nämä maistuivatkin ihanasti kakkostyypin diabetekselle.

Kävimme ensin hakemassa passit ja muut tarvittavat dokumentit kirjanpitäjältä ja jatkoimme siitä työvoimatoimistoon. Kirjanpitäjä laittoi meille onneksi yhden työntekijänsä mukaan, joten meidän ei tarvinnut kuin istua odottamassa, että meidät kutsuttiin hakemaan työlupiamme. Siinä ympärillemme katseltuamme totesimme, että saarilookimme ei ollut ihan yhtä viraston asiakkaiden pukukoodin kanssa. Eipä siinä silti, se juna meni jo, joten oli pakko mennä niillä resuilla mitä oli tullut aamulla päälle laitettua. Jiab kertoi myöhemmin kotimatkalla, että kirjanpitäjä oli soittanut edeltä virastoon ja kysynyt, että kuka virkailija siellä on vuorossa. Että voiko näitä resupekkoja edes päästää sinne. :D Onneksi vuorossa oli joku vähän rennompi kaveri, niin ei tullut ihan turha reissu. Seuraavalla kerralla olemme viisaampia tämänkin asian suhteen.

Virastossa virkailija näytti dokumentteja ja kysyi, että olivatko nimet jne oikein. Siinä vaiheessa näin ensi kertaa meidän kuvamme ja purin huulta etten olisi revennyt nauramaan.
Meillä oli alkuperäisissä kuvissa jotkut melko normaalit vaatteet, Tommilla kauluspaita ja minulla semiasiallinen neule. Työluvan kuvassa Tommilla olikin päällään musta puku kravatteineen kaikkineen, parta oli lyhentynyt, posket kaventuneet ja tukkaakin siistitty! Minullekin oli laitettu musta kauluspaita. Siis mahdollisimman virallinen ja arvokas dokumentti, jonka kuva on ihan totaalinen väärennös ja jonka ymmärtääkseni virasto ihan itse väärensi.
Kun sitten naureskelin tätä muutamalle expatti-kaverille, niin selvisi, että tämä on ihan yleinen toimintamalli. Vain Thaimaa -jutut.

Tällainen sinne lähti...

Ja tällainen tuli takaisin! :D

Nyt on kuitenkin taas paperihommat reilassa muutaman kuukauden. Pienet sille! Nyt laitetaan kaikki energia ja aika Moulan asioiden hoitamiseen ja toivotaan parasta. :)

Ei kommentteja