Koirani, sinusta on tullut pullukka

Minulla oli eilen synttärit ja siihen liittyen, tiedättekö minkälainen on thaimaalainen syntymäpäiväonnittelu? No esimerkiksi tällainen:

Meillä ei ole täällä pyykinpesukonetta emmekä ole totta puhuen edes ajatelleet moisen hommaamista. Pyykkien pesetys on täällä varsin edukasta ja ne tulevat pesulasta niin siististi viikattuna, että en edes itse moiseen kykenisi. Sen jälkeen kun muutimme tähän nykyiseeen taloomme, jouduin välimatkan takia luopumaan vakipesulastani. Tämä nykyinen on myös ihan jees, siellä työskentelevät mammat ovat aika mukavia ja osapuilleen puolet kerroista saan pyykit seuraavana päivänä, niin kuin mammat lupaavat. Se on täällä melko hyvä prosentti. Yksi päivä sinne tänne kommandona, kun kalsarit ovat taas loppuneet. Ei se ole niin vakavaa. :D

Menin taas hakemaan pyykkejä mammoilta, kun toinen kysyi tiukasti, että miksi en ole käynyt pesulassa kuukauteen. Sanoin, että olimme käymässä Suomessa. Mamma hyväksyi selityksen, kun kyseessä ei sentään ollut kilpailevan yrityksen käyttö.
Sen jälkeen hän otti pyykkikassista yhdet sata vuotta vanhat housuni, joiden sauma oli vähän revennyt vyötäröstä ja tarjoutui korjaamaan ne. Sanoin pariin otteeseen, että ei tarvitse, ne on muutenkin ihan ruput raappahousut.
Mamma jatkoi inttämistä ja koitin sanoa saman thaiksi, ei tarvitse, housut ovat jo vanhat. Molemmat mammat räjähtivät makeaan nauruun ja räkättivät kippurassa toistellen sanomaani. Toinen mammoista (se joka osaa vähän englantia) kertoi, että käyttämäni ”vanha”-sana käy vain ihmisiin, ”niin kuin esimerkiksi sinuun” ja osoitti minua. Sitten hän kysyi thaimaalaiseen suoraan tapaan, että kuinka vanha mahdan oikein ollakaan. Kerroin täyttäväni juurikin tänään 38 vuotta. ”Mamma” nauroi ja sanoi olevansa itse vasta 34 ja olevansa nuori likka minuun verrattuna. Että hyvää syntymäpäivää vaan!
Siinä samassa tajusin myös arvioineeni pyykki”mamman” iän melko metsään. En oikeasti ymmärrä ollenkaan vanhenevani. Muistaakseni olin ihan juuri äsken niukin naukin kolmekymppinen ja edelleen tunnen itseni nuoreksi varsaksi. :D Ja erityisesti olen nuorempi kuin huivit päässä linkkaavat pyykkimammat :D

———
Iästä puheenollen, vein meidän seniori- ja juniorikoirat molemmat eläinkeskukseen saamaan kuukausittaiset punkkipistokset ja samalla näyttämään Moulan takajalkaa, jota se on satunnaisesti onnuskellut.
Pistosta varten molemmat koirat piti punnita ja siitä seurasi sen reissun ensimmäinen shokki. Hiisi oli laihtunut edellisestä kerrasta kilon verran. Se ei ole noin isolla koiralla kovinkaan paljon ja sillä on muutenkin lihotuskuuri päällä, joten en ollut huolissani. Mutta Moula! Meinasin lentää pyrstölleni, kun vaaka näytti 15,5 kg. Pari kuukautta sitten Moula painoi kuitenkin vain 12,7 kg. En siis todellakaan kuvitellut kun olin sitä mieltä, että koiranhoitaja on tehnyt meidän simpsakasta koirastamme kuudessa viikossa syöttöporsaan.
Kyseinen mestarinero käväisi meillä muuten kylässä muutama päivä sitten, luonnollisesti paitsi kutsumatta, myös ilmoittamatta tulostaan. Ensin hän haukkui Moulaa siitä, kuinka se oli pissannut hänen sänkyynsä, repinyt hänen pyyhkeensä riekaleiksi ja järsinyt vielä hatunkin käyttökelvottomaksi. Sitten hän oikeasti hämmästeli, miten Moulasta on tullut niin lihava! Sanoin, että sanos muuta, että koira oli ottanut melkein kolme kiloa lisää painoa meidän reissumme aikana, mutta tämä valopää ei siis edelleenkään tajunnut, että oli itse syyllinen Moulan pullahtamiseen.

Pullukan häntä heiluu niin taukoamatta, että kamera ei ehdi mukaan <3

Normaalitapauksessa olisin toki pahoitellut koirani tekemiä tuhoja ja tarjoutunut korvaamaan ne, mutta nyt tatti otsassa varjosti näkymää sen verran paljon, että totesin vain, että ei kuulosta yhtään meidän Moulalta, eihän sillä ole edes lupaa kiivetä sohvalle saati sänkyyn. Sitten totesin, että koira varmaankin testasi sinua ja hymyilin niin pirullisesti kuin vain ikinä osasin. Onneksi tyyppi tajusi lähteä melko pian jatkamaan matkaansa.

No joo, takaisin eläinlääkärireissuun ja siihen suurempaan shokkiin. Lääkäri tutki Moulan jalkoja, teki taivuttelukokeita ja sanoi sitten, että valitettavasti hänellä on ikäviä uutisia. Moulalla on molemmissa takajaloissa patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno ja toisessa polvessa lisäksi nivelrikkoa. Molemmat polvet ovat niin risat, että ne pitää leikata. Sain itsekin kokeilla, kuinka polvi muljuu pois paikoiltaan ja en edes pysty kuvittelemaan kuinka kipeää tuollainen voi ottaa.

Koska paikallinen eläinkeskus on hyväntekeväisyysorganisaatio, niin heillä ei ole tarvittavaa välineistöä suorittaa tuon tyyppisiä leikkauksia. Olisi siis pakko  mennä mantereelle.
Siinä nieleskellessäni ja sulatellessani saamaani infoa eläinlääkäri taivutteli pyytämättä myös Hiisin jalat ja sanoi, että ne ovat sen iän huomioon ottaen oikein hyvässä kunnossa. Että itse asiassa teidän 11-vuotiaan koiranne nivelet ovat terveemmät kuin 2-vuotiaan juniorin…

Sain käteeni paperin, jossa oli mantereella sijaitsevan eläinlääkäriaseman yhteystiedot ja simppeli kartta ja lähdimme kävelemään hämmentyneinä takaisin kotiin. Minulla ei ollut pienintäkään hajua miten asiaa pitäisi alkaa hoitaa, puhutaanko asemalla mahdollisesti englantia, millä saisin Moulan ylipäätään kuljetettua, menemmekö kaikki sinne vai pelkästään Moula, jääkö se asemalle yöksi, mitä leikkaus maksaa jne jne.

<3

Laitoin hämmentyneen viestin adoptiokoordinaattorille, joka hoiti Moulan adoptiota ja onneksi hän tarjoutui auttamaan. Keskukselta oli sopivasti lähdössä auto perjantaina mantereelle juuri tälle asemalle joten Moula saisi kyydin aamulla ja seuraavana päivänä takaisin. He myös soittivat etukäteen leikkaavalle eläinlääkärille, joka ottaa perjantaina ensitöikseen kuvat molemmista jaloista ja soittaa sitten minulle ja mietitään hoitokuviot sen jälkeen kuntoon. Huomenna siis pakkaan pienelle urhealle potilaalle mukaan vähän ruokaa ja rahaa ja toivon, että saan sen lauantaina leikattuna kotiin toipumaan.
Mikä siinä muuten on, että Moula ei ole koskaan ennen kuin nyt tämän neljän päivän aikana diagnoosin saamisen jälkeen, tehnyt niin paljon järjettömiä loikkia, hypännyt alas tasanteelta ja juossut savu korvista noussen kissojen ja Hiisin perässä? Ihan kuin se tietäisi, että kohta ei saa moneen viikkoon koheltaa yhtään ja ottaa nyt ilon irti etukäteen.

Tilanne on monessakin mielessä nyt varsin erikoislaatuinen, mutta ei auta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa parasta. <3