Kuka pelkää kummituksia?

Otsikon kysymykseen vastaus: Jiab! :D
Olen ennenkin ihmetellyt joidenkin thai-kavereidemme lukuisia kysymyksiä kummituksiin liittyen. Esimerkiksi Baon vaimo Da on kysynyt melko vaatimattomalla englanninkielentaidollaan useamman kerran minulta suomalaisista kummituksista. Minä olen joka kerta ollut tästä melko hämilläni, ihan siis sillä, että että sana ”ghost” lausutaan thai-englanniksi gou eli samoin kuin sana ”gold”. Lopusta voi ilmeisesti aina nipistää pari turhaa kirjainta pois. Siksi en ole ollut ihan varma, että mistä keskustelua ylipäätään käydään ja sitten kun olen varmistunut, että toden totta minulta kysyttiin kummituksista, ensimmäinen reaktio on toki olettaa, että kyseessä on jonkun sortin huumori. No ei muuten ole.

Kummitukset ovat vakava asia. Monet thait uskovat erilaisiin henkiin, mikä ei minussa enää herätä ihmetystä, mutta kummitukset..? Usein teiden varrella näkyy todella vanhoja puita, joiden ympärille on kiinnitetty värikkäitä huiveja tai nauhoja. Paikalliset uskovat, että tällaisissa puissa asuu henkiä ja se selittää nauhat. Täällä myös buddhisteilla on pihoillaan henkien taloja, pieniä koristeellisia temppelin näköisiä rakennelmia, joihin viedään ruokaa ja juomaa hengille. Ainakin muurahaiset kiittävät!

—

Jiab pölähti meille käymään tässä joku päivä, niin kuin täällä usein käy nykyään kun kotimme on vähän keskeisemmällä paikalla. Juttelimme niitä näitä, kun Jiab totesi, ettei voisi asua täällä siksi, että täällä on iltaisin ja öisin niin pimeää. Ajattelin ensin, että Jiab pelkäisi esim. käärmeitä, mutta siitä ei ollut kyse, vaan kummituksista. Ilta alkoi hämärtyä ja asia otettiin uudelleen esille. Mitä kohtelias ja asiallinen ihminen ei tekisi kummituksia pelkäävälle ystävälle? No, räpsyttelisi valoja, raapisi seiniä tai  ulvoisi niin kuin susi. Myönnän, viimeisen tein minä, loput ovat Tommin ansioita. Tämän piti toki olla normaalia pilailua, mutta Jiab alkoi olla aika paniikissa. Vaikka siis toki omin silmin näki, että minä ulvoin suu tötteröllä, sen minkä siis naurultani kykenin.

Siinä sitten vielä enemmän aiheesta jutellessa kävi ilmi, että hän pelkää suihkussa pestä hiuksiaan, koska silloin on pakko laittaa molemmat silmät kiinni ja kummitukset voivat silloin päästä hyökkäämään ja suihkusta voisi veden sijaan alkaa pulputa verta. Niin. Vaikuttaa siltä, että hänen 6-vuotias Nadia-tyttärensä on aika paljon isäänsä rohkeampi.
Jos meidän tiellämme kuolisi joku, niin Jiab ei kuulemma ajaisi siitä ainakaan kahteen viikkoon. Koska kummitukset. Toisaalta taikauskosta seuraa jotain hyvääkin. Jiabin vaimo on raskaana ja se tietää kuulemma todella hyvää bisnekselle. Rahantuloa ei voi estää. Silloinkin kun vaimo odotti 7 vuotta sitten Nadiaa, niin bisnes luisti ja vointkin oli mitä mainioin. Toivon, että hän on oikeassa, sillä hän on edelleen ihan hyvän summan rahaa meille pystyssä. :D

Jiabia vielä naurattaa valoisaan aikaan. :D

Minä en osaa pimeälläkään pelätä kummituksia tai mörköjä, mutta ötököihin alkaa olla mitta aika täynnä. Se, että sisällä vilistää erityisesti iltaisin toinen toistaan kummallisempia otuksia normaalien gekkojen, koppakuoriaisten ja satunnaisten torakoiden lisäksi, on välillä melko hermoillekäyvää. Joskus iltaisin, erityisesti sateen jälkeen edellisessä asunnossa sisälle leijaili noin kolmesataatuhatta jotain siivekästä paskiaista, jotka jäivät tahmaisista siivistään kiinni ihan joka paikkaan. Ihan joka kolo oli täynnä kuivuneita siipiä. En tiedä mikä ötökkä oli kyseessä, mutta nähtävästi ne eivät onneksi viihdy täällä uudessa paikassa. Ei sillä, että meiltä silti ötökät loppuisi. Heinäsirkkoja ja rukoilijasirkkoja ja en-tiedä-mitä -sirkkoja pomppii ja surisee keittiössä aina iltaisin. Harmillisesti monet näistä ovat niin isoja, etteivät edes ahneet ja lihavat kotigekkomme saa niitä syötyä. Syömisestä puheen ollen, tänään viimeksi ajattelin pakastaa vähän tummuneita banaaneita, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että kuorien sisällä vilisi valkoisia matoja nauttimassa banaani-buffasta.

Nämä kaikki edellämainitut ovat silti ihan pientä punkkien järjestämään invaasioon nähden. Tsiisus. koirilta alkoivat olla edelliset niskaan laitettavat punkkiliuokset lopussa ja kävin Animal Welfaressa ostamassa niitä lisää. Tai niin ajattelin, mutta eläinlääkäri suositteli niiden sijaan pantoja, joiden vaikutus kestäisi 8 kk, kun taas liuokset pitää uusia niskaan joka kuukausi. Parissa päivässä pantojen asennuksen jälkeen muistin miksi inhoan punkkipantoja. Ensinnäkin ne joko takuttavat niskan ympärille takkurenkaan (Hiisi) tai Moulan tapauksessa syövät vähätkin karvat kaulasta. Toisekseen kumpikin koira käyttäytyi vähän kummallisesti sen viikon aikana kun niillä oli pannat päässään. Moula nyt käyttäytyy kummallisesti melko lailla joka päivä, mutta Hiisin muuttunut käytös laittoi hälytyskellot soimaan.
Kolmannekseen ne eivät näyttäneet tehoavan _ollenkaan_, korkeintaan ne toimivat punkkien houkuttimina! Siinä vaiheessa kun nypin Moulasta parhaimmillaan 30 (!!) punkkia yhden päivän aikana, monet vielä siitä pannan vierestä, otin pannat ja nakkasin roskiin ja kävin hakemassa liuokset tilalle. Laitoin ne eilen molemmille, tänään saldona Moula: yksi elävä ja pari kuollutta punkkia, Hiisi: yksi elävä ja ehkä viisi kuollutta.
Näiden lisäksi olen löytänyt niitä jo kolme ryömimästä omalta iholtani (äääääääääkkkhhhh!!!) ja lattialla on näemmä punkkien kokoontumisajot, tai no, onneksi suurin osa näistä on jo jättänyt tämänpuoleisen maailman. En ole ikinä missään milloinkaan törmännyt tällaiseen määrään punkkeja. Toisaalta olen kehittynyt jo aika velhoksi niiden löytämisen ja hävittämisen suhteen. Kerään kaikki löytämäni punkit talouspaperiin, johon liiskaan ne yksitellen ja sen jälkeen jäljestän koko köörille vielä polttohautajaiset. Toisinaan heitän kuolleita nymfejä terassilta maahan varoittaviksi esimerkeiksi tänne halajaville punkeille. :D

Punkkkien lisäksi tässä pihalla on tehty nyt parin viikon sisään jo kaksi skorpioni-havaintoa. Toisen löysi Tommi ja molemmat päättivät jatkaa sulassa sovussa omille teilleen. Toisen taas löysi melko vahvassa laitamyötäisessä oleva Neng, joka sai kuningasidean tallata skorpioni kuoliaaksi. Flipflopeilla.

Siltä varalta, että joku sattuisi täällä reissullaan törmäämään skorpioniin, niin vinkiksi, että lähtökohtaisesti ne eivät halua hukata myrkkyään ihmisiin. Ne eivät siis yleensä pistä, jos ne jätetään rauhaan ja vaikka ne pistäisivätkin, niin pistos menee samaan kategoriaan ampiaisenpiston kanssa, sattuu, mutta ei ole vaarallinen jos ei satu olemaan allerginen.
Jos nyt kuitenkin haluat päästää skorpionin hengiltä tallaamalla, niin astu sen HÄNNÄN päälle, jossa pistinkin on. Eikä niin kuin Neng, joka tallasi vartalon päälle ja skorpioni pääsi vielä viimeisenä tekonaan tuikkaamaan myrkkynsä Nengin jalkaan.
Neng totesi seuraana päivänä olleensa valtavan onnekas, koska oli niin jurrissa, ettei tuntenut yöllä enää mitään kipua. Ystävämme myös uskoo myrkyn vuoksi olevansa kuolematon, ainakin tuleville skorpionin pistoksille… Kunhan nyt ei vaan mikään kummitus tai henki pitänyt majaa skorpionin ruumissa. :o