Raskaat työt vaativat raskaat huvit

Muutamien yhteensattumien summana Nengin piti uusia ajokorttinsa suunnilleen samoihin aikoihin, kun meidän piti hakea Krabilta jatkoleima viisumiin. Molemmat virastot jopa sijaitsivat samalla alueella, joten oli melko järkeenkäypää yhdistää reissut. Neng, Odi ja vaimonsa Sau työskentelevät tätä nykyä samassa ravintolassa ja ovat sen omistajan lisäksi myös koko henkilökunta, joten he saivat sovittua omistajan kanssa, että ravintola laitettaisiin yhdeksi päiväksi kokonaan kiinni ja kaikki voisivat pitää hyvin ansaitun vapaapäivän.

Sen jälkeen kun Neng aloitti työt ”Madamella” (ei mitään hajua rouvan oikeasta nimestä) hänellä ei ole ollut yhtä ainoaa vapaapäivää. Odi ja Sau pitävät ehkä yhden vapaapäivän kuussa. Kaikkien työvuorot ovat osapuilleen 12-tuntisia, riippuen paljon asiakkaita illalla on. Odi työskentelee yleensä päivät rakennuksilla ja tulee illaksi auttamaan ravintolassa. Vapaa tuli siis kaikille todellakin tarpeeseen.
Neng oli jopa siis niin innoissaan ”lomastaan”, että heräsi jo viideltä aamulta eikä pystynyt riemultaan enää nukkumaan. Lähtö reissuun oli kuitenkin vasta klo 8. Minä en todella ole aamuihminen, joten jo puoli seitsemältä herääminen tuntui todella tuskalliselta. No, en silti valita, kun herätyskello on viimeisen viiden kuukauden aikana soinut ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän.

-----

Tiedättekö mikä on mukavaa? Mennä Immigration-toimistoon hakemaan jatkoleimaa viisumiin, kun passi on mukana! Se on nimittäin yllättävän vaivatonta ja harmia aiheuttamatonta tehdä asia näin, vs. miten tein sen viimeksi, kun jätin passini kotiin 70 kilometrin päähän ja reissu oli omalta osaltani täysin turha.
Tähän aikaan vuodesta, kun turisteja ei juurikaan ole ja olimme näin ollen ainoat asiakkaat, homma oli hoidettu alle kymmenessä minuutissa.
Pientä päänvaivaa aiheutti vain osoite, jossa asumme ja joka pitää täyttää kaavakkeisiin (eli nuhjuiselle paperille, jossa on käsin piirretty taulukko ja siinä on sitten allekkain turistien resortteja ja osoitteita nähtävissä).
Ongelmien välttämiseksi päätimme alusta lähtien valehdella, että asumme ystävämme Baon luona, ihan vaan helppouden vuoksi. Päätimme myös jatkaa tätä samaa hyväksi havaittua linjaa tälläkin kertaa, mutta nyt virkailija halusikin listaansa Baon oikean nimen. Kirjoitimme paperiin toiveikkaasti Mr. Bao, joka siis kääntyisi suomeksi ”Herra nuori mies”. Bao on varmasti Thaimaan yleisin lempinimi, sillä sana tarkoittaa tosiaan nuorta miestä.
Voin sanoa, etteivät immigrationin virkailijat ole muutenkaan sieltä huumorintajuisimmasta päästä, mutta nyt meitä palvelleen naisen äänensävy alkoi jo kiristyä tekstin nähtyään sen verran paljon, että lupasimme heti korjata asian. Ainoa pieni haaste oli, ettei kummallakaan meistä ollut hajuakaan Baon oikeasta nimestä. Aikamme siinä kaiveltuamme päätimme viedä kieroilun uudelle asteelle ja kirjoitimme listaan Nengin oikean nimen, sillä sen jostain syystä muistimme, mutta jätimme listaan Baon osoitteen, koska se oli ainoa, joka meillä oli ylhäällä.
Neng on myös lempinimi ja muuten tarkoittaa kaljua (mitä hän toki ei ole). Hänen oikea nimensä on Charnee Wisetsap, joka tarkoittaa voittajaa. Onneksi listaan ei tarvinnut kirjoittaa puhelinnumeroa, joten kukaan tuskin soittelee Nengille tai Baolle varmistellakseen asuuko hänen luonaan pari turistia. :D

Nengin virastoreissu meni jos mahdollista jopa paremmin putkeen kuin meidän. Ajokortin uusimiseen kuuluu ilmeisesti 3 tunnin pakollinen teoria-osuus. Näitä koulutuksia on 2 kertaa päivässä, toinen aamulla ja toinen iltapäivällä.  Neng myöhästyi 2,5 TUNNILLA ensimmäisestä sessiosta. En tiedä mitä taikoja hän teki, mutta jotenkin hän sai puhuttua itsensä sisään hienoisesta myöhästymisestä huolimatta ja pääsi virastosta tunnissa ulos normaalin melkein neljän tunnin sijaan.

Meille jäi siis mahtavasti aikaa hoitaa muitakin asioita, lähinnä ostaa puuttuvia tavaroita uuteen kotiin jne. Krabi-reissujen luonteeseen kuuluu, että ne vedetään järkyttävillä ruokavajareilla siihen asti kun asiat on hoidettu ja sitten kun vihdoin päästään tankkaamaan, syödään niin, että taju melkein lähtee. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Tietenkään. En ole siis edelleenkään käynyt kertaakaan Krabilla niin, että ruoka-aikatauluissa olisi ollut mitään järkeä. En esimerkiksi juurikaan välitä donitseista, mutta yleensä Krabilta on pakko ostaa niitä tai supermakeita bubble jäätee-mukeja. Valitettavasti näistä räikeän värisistä herkuista ei ole yhtä ainutta kuvaa, sillä ymmärrettävästi ne hävisivät tuulensuojaan ennen kuin tuli edes mieleen ottaa kameraa esille.

No mutta, koska reissu meni niin nappiin ja olimme melko ajoissa takaisin Lantalla, päätimme käydä ostamassa grillin, markkinoilta vähän ruokatarpeita ja pitää pienet bbq-kinkerit hyvin onnistuneen reissun kunniaksi.

Melkoinen yllätys oli vastassa neljällä jalalla kun ajoimme pihaan kassien kanssa. Pieni viemärirotta Moula tuli miljoonaa juosten ja iloisesti pomppien meitä vastaan. Toki se on aina iloinen meidät nähdessään, mutta tällä kertaa se oli laitettu Hiisin kanssa sisälle säilöön, lukittujen ovien ja ikkunoiden taakse.
Moulalla oli ollut reilun normaalin suomalaisen työpäivän verran aikaa tiirikoida itsensä ulos ja selvästi se oli kokeillut useampaakin reittiä ennen kuin löysi sen oikean.
Olin heittänyt muutaman rähjäisen ja likaisen vaatteeni lattialle sillä ajatuksella, että Moulalla olisi tuttujen hajujen ympäröimänä turvallisempi olo. No, se näemmä ei riittänyt. Ensitöikseen se oli toki laittanut lattiatuulettimen pois päältä nenällään. Syyllisestä ei ole pienintäkään epäilystä, sillä Moulan kanssa on keskusteltu tästä aiheesta monesti. Ilmeisesti tuulettimen säätimestä kuuluva piippaava ääni on mukava, usein se tökkii tuuletinta ees taas päälle ja pois. Tai sitten se todella pitää kuumasta. Hiisi-reppana ei luonnollisesti oikein arvosta tätä.

Tämän jälkeen se oli avannut olohuoneen ikkunat, mutta todennut onneksi sentään, että pudotus maahan oli liian pitkä. Sitten se oli raaputtanut makuuhuoneen oven auki, jäljistä päätellen leikkinyt tyynysotaa ja lukenut kirjoja, tutkinut shamaanin antamia kiviä ja viimein kiivennyt sängyn päälle, sieltä avonaisesta ikkunasta puolentoista metrin pudotuksen rappusille ja vapauteen. Onneksi se oli kaikesta päätellen selvinnyt pudotuksesta ilman vahinkoja. Tämä saattaa tosin aiheuttaa pieniä haasteita jatkoa ajatellen, sillä nyt pitää kyllä laittaa mietintämyssy syvälle päähän ja keksiä miten hattarapää saadaan pysymään turvallisesti neljän seinän sisällä.

Olohuoneen ikkunat *tsek*, ei pääse ulos

Makuuhuoneen ikkunasta sen sijaan voi pompata ulos vapauteen

—

Ilta eteni kokonaisuudessaan niin hulvattomasti kuin vain odottaa sopi. Ensinnäkin Nengin mielestä oli ihan hyvä idea laittaa kaasuliedelle pari hiiltä lämpenemään nupit kaakossa ja tulenlieskat puisia kaappeja nuollen. Samaiselle sankarille piti myös nalkuttaa muutaman kerran aiheista ”meillä ei tupakoida sisällä”  (Neng siis toki tietää sen, mutta ei aina muista, että hänellä on tupakka mukanaan) ja ”jäitä ei oteta käsin jääastiasta kun pihdit on siinä sitä varten hollilla”. Jiabille, joka tuli paikalle ilmaisten tarjoilujen houkuttelemana vaimonsa ja tyttärensä kanssa, sanoin ainakin kolmeen kertaan, ettei heiluisi 10 cm päästä Moulasta (sillä nimittäin saattaa olla vähän juttuja hampaankolossa vielä muutosta johtuen). Välillä tuntuu, että näiden meidän thai-kavereiden kanssa minä olen enemmänkin äiti kuin kaveri :D
Jiab hoiti grillausta, Odi asensi paikoilleen uuden seinätuulettimen (ähäkutti Moula, sitä et pääse säätämään itse!), Neng suomusti kalat, Jiabin vaimo teki kalalle dippiä, Tommi kasasi grilliä ja minä tein salaatteja. Ruoat olivat aivan mahtavia, ihan siitäkin päätellen, ettei mitään muuta kuin pieni kippo riisiä jäänyt jäljelle. Mahdollisesti kuuluisat Krabi-vajarit saattoivat ”hieman” vaikuttaa asiaan.

Odi asentamassa uutta tuuletinta

Grillimaisteri Jiab

Thaimaalainen logiikka lihavuuden suhteen on pettämätön ja pääsin jälleen siinä jossain syömisen lomassa todistamaan sitä. Ensinnäkin täältä saa vain yhdestä kaupasta oikeasti hyvänmakuista oikeaa voita ja koitimme selittää thaikuille mikä ero on heidän kirkkaan oranssin värisellä, lämpimässä säilytettävällä ”voillaan” ja oikealla voilla. Neng pääsi jälleen aloittamaan monologinsa aiheesta ”Suomessa on kylmä, siksi ihmiset siellä syövät pelkästään voita, juustoa ja perunaa, jotta saisivat ympärilleen suojaavaa läskiä”. Sillä aikaa Jiab lappoi tätä oikeaa voita suuhunsa kuin leipää :o.

Koitin tarjota Jiabin vaimolle jäitä hänen juomansa (veden) sekaan. Hän sanoi, että ei hän halua, koska ei halua tulla enää yhtään lihavammaksi. Lihavuushan on suunnilleen pahinta mitä ihmiselle voi tässä maassa tapahtua. Olin vähän aikaa kysymysmerkkinä, kunnes minulle selitettiin, että kylmä vesi lihottaa, haalea tai huoneenlämpöinen ei. Olin jo muotoilemassa vastausta ihan maalaisjärkeen ja fysiikan lakeihin vedoten, mutta luovutin ennen kuin aloitinkaan. Kylmä vesi lihottaa. Asia harvinaisen selvä. Ilmankos olenkin niin pullea!

Odi toimi koko päivän kuskina ja niin kuin aina, hyväntuulisena ja kertaakaan purnaamatta noin miljoonasta pysähdyksestä huolimatta. Sen lisäksi, että täytimme kaverin auton tankin, ostimme myös ajopalkaksi Odille ison pullon Sangsomia (paikallista rommia/viskiä lähteestä riippuen). Odi tuhosi illan aikana kunnioitettavasti yksin koko pullon ja thai-tyyliin ajoi toki vielä itse autolla kotiin. Nengin aikainen herätys alkoi näkyä viimeistään siinä vaiheessa, kun kokkikaveri löytyi olohuoneen lattialta käpertyneenä nukkumasta. Jiab teki lähtöä ainakin puoli tuntia ja viime töikseen imaisi vielä pari täyttä mukia lempijuomaansa ilmaista olutta. :D

Neng uuvahti...

... niin kuin myös Jiabin vaimo ja tytär <3

Minäkin väsähdin kuolemattomia Odia ja Tommia nopeammin ja päätin mennä nukkumaan thai-tyylillä: hävisin mitään sanomatta koirat mukanani makkariin. Tykkään thai-tyylistä tässä, ei turhia monimutkaistuksia, nukkumaan kun nukuttaa!
Odin vaimo Sau oli tehnyt samat jo monta tuntia aiemmin, ilmeisesti hieman suivaantuneena siippansa alkoholinkäytöstä. Odihan siis on muslimi ja muslimit perinteisesti uskontonsa mukaan eivät käytä alkoholia. Onneksi oli jo pimeää kun pullo avattiin, niin Allah ei varmaankaan nähnyt tätä rikettä. Eikä sitäkään, kun meiltä lähtiessään Odi vielä haki kiskasta pullon todella iljettävän makuista ja vahvaa riisiviiniä ja huitaisi sitäkin koko pullon kitusiinsa.

Seuraavana päivänä Nengiltä tuli viestiä, että hän oli mennyt yhdeksältä töihin kaameassa kankkusessa. Odi sen sijaan ei ollut vielä viiden aikaan iltapäivällä edes herännyt. Raskaat työt vaativat raskaat huvit. Krabi-vajareista puhumattakaan!