Moulan monet kasvot


No niin, menihän siinä sitten kolme kuukautta, ennen kuin raahasin kotiin ensimmäisen karvaisen elukan Hiisin lisäksi. Mutta siis kun Hiisi halusi kaverin! *tätä ei usko siis kukaan*

Näin ”Colan”, nyttemmin Moulan kuvan Lanta Animal Welfaren sivuilla ja ihastuin heti sen hassuun ulkonäköön. Laitoin koirasta kyselyä, se oli edelleen vapaana ja sain jonkunlaisen suppean kuvauksen sen luonteesta. Sovin päivän kun menen paikan päälle katsomaan Moulaa ja tutustumaan siihen paremmin ja vien sen samalla lenkille. Otsasuonta saattoi hieman tykyttää, kun tulin paikalle ja minulle kerrottiin, että Moula oli jo lähtenyt lenkille jonkun turistin kanssa…

Odottelin sitten tunnin verran, että koira palasi tarhalle ja sain mennä rapsuttelemaan sitä ulkotarhaan. Ensikohtaaminen ei todella ollut kovinkaan lupaava. Moula oli hirmuisen kiltti, mutta täysin välinpitämätön minua ja rapsutuksiani kohtaan. Aloin jo mielessäni unohtaa koko adoptio-ajatuksen kunnes näin Moulaa ruokkineen hoitajan tulevan aitaukseen, silloin se nousi heti ylös ja meni häntä heiluen vastaan. Moula ei vaan siis piitannut MINUSTA, muut ihmiset saattoivat olla ihan kivoja.

Kävin tarhalla toisenkin kerran, tällä kertaa niin ajoissa, ettei kukaan olisi ennättänyt antaa sitä muille lenkitettäväksi, mutta sehän ei sitten mennyt sen paremmin maaliin kuin ensikohtaaminenkaan. Moula käveli keskuksen ulkopuolelle, siitä 20 metriä, teki pissat ja kääntyi takaisin. Minä käytin kaikki koirankuiskaajantaitoni, maanittelut ja myös pienimuotoisen pakon, mutta itsepäinen narttu heittäytyi maahan kyljelleen ja oli täysin valmis raahautumaan perässäni. Myönnän, kokeilin tätä varmistaakseni asian, karvanaama oikeasti raahautui mieluummin kuin käveli askeltakaan. Työntekijät antoivat nameja, joilla houkutella koiraa, ei tehoa. Moulan kaverikoira oli lähdössä toisen porukan kanssa lenkille, lähdimme heidän peräänsä, ei tehoa. Lopulta n. parinkymmenen minuutin väännön jälkeen totesin, että ei ole mitään mieltä pakottaa sitä lenkille jos se ei sinne kertakaikkiaan halua lähteä. Voin sanoa, että kirveli melkoisesti, kun se kuitenkin oli juuri edellisenä päivänä suostunut lähtemään vieraiden ihmisten kanssa kävelylle.

Juttelin lisää henkilökunnan ja silloisen adoptiokoordinaattorin kanssa ja jotta minkään koiran adoptio voisi edetä, minun pitäisi täyttää adoptiohakemus. Enpä osannut aavistaa, että se on neljän (!) A4:n mittainen perustavanlaatuinen urkintalomake, jossa mm. kyseltiin ammattiani ja työnantajaani ja muita henkilökohtaisia tietojani koiranpitoon liittyvien kysymyksien lisäksi. Kaavake oli suorastaan nöyryyttävä. Jotenkin tuli mieleen, että Thaimaasta saisi varmaan lapsenkin adoptoitua pienemmällä paperityöllä. Ainakin Suomesta on irronnut rotukoira paljon vähemmällä utelulla!

Sitten muistin, että meitä on moneen junaan ja ihmiset saavat varmasti lomallaan idioottimaisia päähänpistoja ryhtyä koiranomistajiksi vailla mitään tajua mitä se voi vaatia. Ehkä laiskimmat näistä hyytyvät jo tähän lomakerumbaan.

LAWilta tippui vastauksia aika hitaasti, hakemukseni lähti kuulemma hyväksyttäväksi. Koordinaattori myös muistutti, että jos koiralle löytyy parempi perhe, niin se menee jonossa meidän ohi. :o Ja että keskuksesta tullaan tarkastamaan meidän asumuksemme ja asuinalueemme, erityisesti koska nykyinen asuinpaikkamme kuuluu saaren ”vaarallisiin” alueisiin. Myöskin expatteihin suhtaudutaan kuulemma erityisen kriittisesti, koska monilla on tapana keräillä eläimiä ja sitten kun lähtö tulee takaisin kotimaahan, he yrittävät viedä keskukseen takaisin paitsi sen adoptoidun eläimen, myös kotimaastaan tuomansa elukat.

Tässä vaiheessa palko nenässä alkoi olla jo niin syvällä, etten tiedä millä sen onkisin enää ulos. Olin itse ajatellut, että 25 vuoden koirakokemuksellani olisin varmasti aika kärkikastissa hakijoiden joukossa. Minulta ei myöskään ole yksikään koira lähtenyt koskaan autuaammille metsästysmaille kuin sairauden vuoksi enkä voisi ikinä kuvitella jättäväni yhtään koiraani jälkeeni jos muutto osuisi kohdalle. Alue, jossa asumme on kaikkea muuta kuin vaarallinen. Tai no, jos koiria pitää thai-tyylillä, niin että ne saavat nelistää valtaosan ajasta täysin kontrolloimattomasti vapaana ja ilman valvontaa, niin sellainen koiranelämä on varmasti vaarallista ihan millä alueella tahansa.

Muutaman viikon odottelun jälkeen, kun aloin olla jo luovuttanut koko asian suhteen, sain viestin uudelta adoptiokoordinaattorilta ja asiat alkoivat rullata. Ensinnäkin tämän uuden koordinaattorin sävy oli aivan toisenlainen ja hän halusi heti edetä asioiden kanssa. Hän ja keskuksen rankkuri tulivat meille Moulan kanssa visiitille katsomaan meitä ja Hiisiä ja paikkaa jossa asuimme. Hiisin ja Moulan ensikohtaaminen oli enemmän kuin helppo, kaverit nuuhkaisivat toisiaan ja asia oli sillä selvä. Oli ihan mahtava nähdä, kuinka samantyyppiset koirat olivat luoteeltaan, ei mitään turhaa hösellystä tai rutinaa, ”toi uusi kaveri on ihan jees, mennään näillä”.
Moula myös alkoi välittömästi pitää minusta, kun lahjoin sitä muutamalla kananpalalla. Se jopa tepasteli asunnossa ympäriinsä (ottaen huomioon, että se ei ehkä ikinä ole edes käynyt taloissa sisällä aiemmin) ja kun mitään ei tapahtunut, se kävi Hiisin viereen lepäämään. Se vakuutti minut siitä, että koiralla oli päässä palikat paikallaan ja jonkunlainen kokeilujakso, jossa Moula tulisi meille testiin, olisi seuraava askel. Kävimme ensin Kuala Lumpurissa uusimassa viisumit ja sovimme Moulan noudon heti sen jälkeen.

Moulan haku tarhalta meille sujui mallikkaasti. Pelkäsin, että narttu laittaa taas liinat kiinni, mutta tällä kertaa se tuli iloisesti häntä heiluen minua vastaan. Kyllä ahne pieni koira aina kana-tädin muistaa! Tuktukia ajava kaverimme Jiab auttoi noudossa. En edes kysynyt koirakammoista Baoa avuksi. Säästyipä kaikkien hermot.
Jiabin mielestä Moula oli heti ihana ja suloinen, mutta Hiisi edelleen hirveä peto. Aika vikkelästi kaveri silti veti kätensä pois uuden koiran luota, kun sanoin, että olen tuntenut Hiisin kohta 11 vuotta ja voin aivan takuulla luvata, että se ei pure. Tämän toisen koiran olen tuntenut pari tuntia, joten se voi vaikka purrakin. Moulahan on kyllä ihan sen oloinen koira, että se ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Kiusa se on silti pienikin kiusa. :D Hassua nähdä miten isot ihmiset reagoivat niin voimakkaasti koiriin.
 
Moula tutkii tuktukin kartasta matkareittiä
Jiab oli vaikuttunut onnistuneesta nimivalinnasta oli, ”Moula” nimittäin kuulostaa hieman thai-ilmaisulta ”mau leu”, joka tarkoittaa että henkilö on kännissä jo. Minä olin taas ajatellut, että raha tulee rahan luokse, joten Moulan nimi on enne. Nyt vaan odotellaan niitä moulia tuleviksi! :D

Ihmeekseni Moula on ollut alusta lähtien sisäsiisti. Tai no, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Molemmilla koirilla oli ollut vähän pakit sekaisin ja vein niitä aika taajaan ulos. Yöllä heräsin ihan järisyttävään kakan hajuun, mutta koska en löytänyt läjää mistään, päättelin, että kyseessä täytyy olla astetta väkevämpi puuppa.

Seuraavana päivänä nostelin puhtaita pyykkejä lattialta ja ihmettelin miksi ne ovat tarrautuneet kiinni toisiinsa. Selvisihän sen yöllisen kakanhajun lähdekin! Se täytyy kyllä Moulan kunniaksi sanoa, että on se niin tarkka tyttö, että pisaraakaan shitasta ei ollut roiskunut puhtaiden pyykkien ohi lattialle. :D

Peseminen on Moulan mielestä niin hirveää, että ensimmäisellä kerralla se massiivisen rimpuilun lisäksi ulvoi tuskasta, mutta muuten kaikki käsittely on ollut superhelppoa. Mikä on sikäli helpotus, että olen löytänyt sen turkista jo parisenkymmentä punkkia, jotka se on antanut ilman mitään ongelmia poistaa. YYYYYH. Täällä jostain syystä punkit ovat siinä mielessä erilaisia, että ne voi vaan nyppäistä irti, eikä niitä siis tarvitse kieritellä hankalasti irti niin kuin suomalaisia lajitovereitaan.
Moulalle ostettiin kuvassa etualalla näkyvä oma sievä peti, mutta ensitöikseen se valloitti Hiisin punkan.

Vaikka kaikki on mennytkin paljon odotettua helpommin, niin viimeinen niitti Moulan kanssa oli se, kun Hiisi antoi sen tulla nukkumaan kylkeensä kiinni. Tämän ihmeen olen nähnyt vain kaksi kertaa aiemmin. Nyt kaverukset nukkuvat kylki kyljessä kiinni joka yö. Hiisikin siis hyväksyi ja salaa tykkäsikin uudesta kaveristaan.

Sovin alunperin kahden viikon koeajasta, mutta kahden päivän päästä laitoin adoptiokoordinaattorille viestin, että Moula ei ole tulossa takaisin. Koordinaattori oli uutisesta vähintään yhtä iloinen kuin mekin. :)

Vuokranantajamme ei välttämättä ole asiasta yhtä innoissaan. En edelleenkään ole sanonut hänelle uudesta koirasta mitään, mutta hän kyllä tapasi Moulan ohiajaessaan. Tulipa siinä samalla ilmi, että Moula osaa a) murista todella rumasti b) haukkua lähes pelottavasti. Olisin vaan toivonut, että se olisi esitellyt näitä taitojaan oikeastaan kenen muun tahansa vieraan ihmisen kanssa paitsi juuri meidän vuokranantajamme. Tai ainakin muulloin kuin päivää ennen kuin sovimme seuraavan kuukauden vuokrasta…

Reaktiosta päätellen Moulalla on huonoja kokemuksia muslimivaatteisiin sonnustautuneista paikallisista miehistä. Joka nyt ei kyllä sinällään yllätä ketään. Myöskin lattioiden lakaiseminen luudalla saa sen aika hermostuneeksi eikä tarvitse olla mikään neropatti ymmärtääkseen mistä se johtuu. Tuntuu pahalta edes ajatelle, mitä tuo pieni kaveri on jo joutunut lyhyen elämänsä aikana kokemaan ja näkemään.

Näiden kurjien juttujen jälkeen tulinkin tosi iloiseksi kun eilen lenkillä viereemme ajoi muslimipappa tuktukillaan. Olin aivan varma, että ukko huitoo meitä sivummalle tai muuten vaan mulkoilee pahasti, mutta hän pysähtyikin vain näyttämään peukkua ja huutamaan Hiisille ”BIG! GOOD!” :D
Hiisi jatkaa siis tärkeää työtään paikallisten koirapelkojen/inhon hälventäjänä. :) Moula taas on sen verran pieni (mutta ei tarpeeksi pieni ollakseen suloinen) karvainen rotta, ettei se näytä herättävän paikallisissa minkäänlaista mielenkiintoa. :D

Pieni karvainen rotta ja ponin kokoinen karvakoira joutuivat muuten minun karvaterrorismini kohteeksi. Eläimiä ei vahingoitettu kuvauksien aikana. Enjoy! :)
Natural pörrö

Lisa Simpson -look

Punk -look


  
Bart Simpson kirkossa -look


Hiisiä kutsutaan täällä jo nyt Ladyboy-koiraksi sen etutukan pompulan vuoksi. Päätin heittää vettä myllyyn :D

Ei kommentteja