Bahtin venytystä

Kun muutimme tänne jokunen kuukausi sitten, emme juurikaan laskeneet rahoja tai tarkkailleet kulutustamme. Erityisesti kun täällä oli vielä useampiakin kavereita käymässä, niin rahaa paloi ihan riittävästi ulkona syömiseen jne. Nyt juhlat on juhlittu tältä erää ja on aika laskea kulutus arkiselle tasolle. Jos ei muuten niin vaikka siksi, että tässä on tullut kaikenlaista pientä mutkaa matkaan, odottamatonta kuluerää ja jonkunsorttisia likviditeettihaasteita. Se on muuten jännä kuinka vähällä sitä tulee toimeen, kun haluaa ja/tai on pakko. Pakko tässä kohtaa siis tarkoittaa sitä, että emme halua kajota säästötiliimme, eli kyseessä on enemmänkin järkevää kulujen suitsimista kuin varsinainen pakkorako kyseessä.

Ilta-ajelulla olen usein nähnyt kokonaisia perheitä lapsineen tonkimassa roskiksia pullojen löytymisen toivossa ja muistan kuinka valtavan onnekkaita olemme ja kuinka en tiedä rahattomuudesta yhtään mitään. Täällä ei siis ole todellakaan mitään eurooppalaista pantti-systeemiä käytössä ja sosiaaliturvakin on vähintäänkin onneton. Korillisesta lasipulloja saa muutaman bahtin ja alumiinitölkeistä maksetaan painon mukaan. Eikä sekään ole juuri mitään, etenkin jos miinustat tästä kulut pullojen ja tölkkien kuljettamisesta kierrätyspaikalle.

Olen pitänyt täällä kiitollisuuspäiväkirjaa, aina silloin kun muistan. Se ei valitettavasti ole kovinkaan usein, mutta kun olen selaillut listojani taaksepäin, niin aina mainitsen olevani kiitollinen vauraudesta. Mikä on sikäli hauskaa, että Suomessa oli aina sellainen olo, että mikään raha ei riitä ja vaikka tulotaso kuinka nousi, niin tili tuntui aina kumisevan tyhjyyttään. Kyse ei varmasti niinkään ollut tulojen pienuudesta kuin menojen suuruudesta. Ja toki myös ”tarpeista”, joita tuntui tulevan koko ajan lisää. Ensimmäinen pidempi reissu tänne muutti päässä jotain pysyvästi ja aloin inhota kaiken muun paitsi ruoan ostamista. Ostin vain oikeasti tarvitsemiani asioita ja joitakin vaatteita lähinnä siksi, että kehtaisin mennä töihin konttorille. Tämä oli minulle aika suuri muutos, sillä olin aina tykännyt käyttää rahaa paljon erityisesti sisustamiseen. Nyt se tuntui vain naurettavalta.

Meillä oli tässä joku päivä ajatusleikki, että yhtäkkiä jostain tupsahtaisi tilille vaikka miljoona euroa ja mitä sillä tekisi. Kumpikaan meistä ei keksinyt koko rahalle käyttöä. Siis toki olisi kiva tehdä vaikka oma pieni viidakkotalo, maksaa asuntolaina pois, laittaa jotain hyväntekeväisyyteen ja ostaa läheisille ja ystäville matkalippuja tänne, mutta se veisi summasta niin pienen osan, ettei kumpikaan meistä kertakaikkiaan keksinyt mitä suurimmalla osalla rahoista pitäisi tehdä.
Olemme leikkineet tätä samaa ajatusleikkiä Suomessa ilman pienintäkään ongelmaa miettiä mihin rahat siellä menisivät. Siellä meillä myös oli paljon enemmän omaisuutta ja tavaraa kuin nyt täällä. Yhtälössä ei vaan ole mitään järkeä.

Maisema on onneksi ihan ilmainen! :D

Meille tuli muutama päivä sitten uusi yllättävä kuluerä, kun jääkaappi pamahti rikki. Toki normaalisti tällaiset menevät vuokranantajan maksettaviksi, mutta tällä kertaa yhtälön muodostivat alati umpeen jäätyvä maailman kuppaisin pakastelokero sekä malttamaton lokeron sulattaja ja teräase, joten rikkoutuminen meni nyt valitettavasti omaan piikkiin. Pakastelokeron muovin rikkoutumisesta kuuluva suhina kertoo muuten, että jäähdytyskaasut siellä iloisesti leijailevat kohti vapautta. Tätä nykyä nämä kaasut eivät ole enää kovinkaan myrkyllisiä ystävämme Google kertoi. Tämä tiedoksi, jos joku muu vaikka tekisi saman mokan.

Yksi jääkaappi koki meillä jo luonnollisen kuoleman ja vuokranantajamme vaihtoi sen omaansa. Siksi emme jaksaneet alkaa selittää hänelle tästä toisen kaapin rikkoutumisesta mitään vaan päätimme hoitaa ongelman ihan itse. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä on tien laitaan kohonnut poisto”myymälä”, eli telttakyhäelmä, jossa on myynnissä kaikenlaisia kodinkoneita. Painelimme sinne ja päätimme ostaa vastaavan laitteen tilalle. Onneksi kylmälaitteet (ainakaan ne vähän heikkolaatuisemmat) eivät ole täällä kalliita, fuksianpunainen unelmamme maksoi vain n. 130 euroa eikä se ollut edes halvin malli. Jo tunnin päästä liikkeen pickup kurvasi pihaan, myyjä kantoi aparaatin yksin sisään ja vei kaikki roskatkin mukanaan. Tämä siis ilman mitään lisäkuluja.

Jääkaappi ei siis tosiaan ollut kallis, mutta tällainen odottamaton kuluerä teki ruokabudjettiin sen verran ison loven, että olemme päässeet testaamaan luovuuttamme kokkaamisen ja muiden menojen suhteen.
Päätimme, että säästöihin ei kosketa, vaan mennään niillä mitä on käytössä. Laskimme päiväbudjetiksi viikon ajaksi 2 e/päivä. Sisältäen ihan kaiken elämiseen liittyvän. Se ei ole edes täällä ihan kovinkaan paljon. Ensimmäistä kertaa tuli kokeiltua tankata mopoakin kolikoilla sillä koko tankillinen olisi nimittäin niellyt koko päiväbudjetin ja vähän enemmänkin. Pyykkäilin myös itse kalsareitani, ennen kuin oli taas varaa lunastaa pyykkikassi pesulasta (jälleen, pyykkireissuun olisi uponnut koko päiväbudjetti).

En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta pakko myöntää, että mitä pienemmällä rahalla pärjäämme, sitä suuremmat kiksit siitä saan.
Silloin kun asuimme täällä 6 kk ja meillä ei ollut keittiötä käytettävissämme, päiväbudjettimme (ilman vuokraa) oli 25 euroa / päivä / 2 hlö. Joka siis nyt tuntuu aivan järkyttävältä tuhlaukselta. Jo puolet tästä on aika mässyistä, kun ei notku baareissa ja syö pääosin kotona.

Riisi on halpaa ja vihannekset myös. Niistä syntyi monta ihan hyvää ruokaa, kunnes jopa kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta alkoivat huveta. En ole kovinkaan ylpeä kaikista tuotoksistani keittiön puolella, mutta kaikki syötiin ja suurin osa ihan hyvällä ruokahalulla.

Kun sitten paljon odotetut rahat siirtyivät thai-tilille, nostimme kaikki kerralla ja lähdimme ostamaan ”ihan vaan pari” länkkäriherkkua ja täydentämään varastoja. Lopputulema on se, että melkein kaik mänt ja meillä on taas seuraavaksi viikoksi sama päiväbudjetti.
No, tällä kertaa se menee jo rutiinilla. :D