Kaikenkarvaisia kohtaamisia

Tällainen pienehkö saari jotenkin muistuttaa vähän pientä suomalaista kylää siinä mielessä, että ihmiset tietävät  tai ainakin luulevat tietävänsä toistensa asiat. Hyvin usein joku tuttu kysyy, että mitä teitte paikassa x aikaan y keskiviikkona. Ensimmäinen luonnollinen reaktioni on tietysti ”ja mitäs ttua se sulle kuuluu”, mutta sen sijaan koitan pohtia mitä silloin on mahtanut tapahtua. Olinko kenties tankkaamassa vai ostamassa banaaneita ja jaan nämä arvailuni auliisti kysyjille.

Eräs ystävämme Krit muistuttaa meitä edelleen muutaman vuoden takaisesta yöllisestä mopoajelusta jolloin hän spottasi meidät. Minä ajoin (yöllä oli hyvä harjoitella ajamista, kun muu liikenne on niin olematonta) ja Tommi istui kyydissä pidellen minusta kiinni. Kritin tulkinnan mukaan Tommi oli niin jurrissa, ettei olisi muuten pysynyt kyydissä, yleensä hän vielä demonstroi tätä ääninäytteillä ja miimikoimalla humalaista heiluntaa. En ole enää pitkään aikaan jaksanut korjata asianlaitaa. Onhan se tarina näin paljon viihdyttävämpi toki.

Aina jos jossain tapahtuu jotain pahaa, niin syyllinen on aina joku muu kuin paikallinen. Ainakin jos Baolta kysyy. Pahuus tulee jostain ulkoa. Täällä ei ole kuin hyviä ihmisiä.
Jokunen aika sitten meitä vastaan tuli neljän nuorehkon thai-pojan joukkio joka heilutteli ylväästi keskisormiaan ja huusi ”fakjuu fakjuu”. Rehellisyyden nimissä tällainen on täällä todella poikkeuksellista ja meninkin heti kantelemaan tästä Baolle. Lähinnä kuullakseni viimeisimmät selitykset. Ensimmäisenä hän epäili, että pojat eivät ole thaimaalaisia. Sen jälkeen, että eivät ainakaan paikallisia. Siitä hän oli Tommin kanssa kuitenkin samaa mieltä, että tätä jatkaessaan he ovat joka tapauksessa mahdollisesti hampaattomia hyvin pian.

Äiti aina opetti minua pienenä, ettei ihmisiltä saa udella asioita. Silloin joskus (aikaa ennen matkapuhelimia) kun soitettiin lankapuhelimella kaverille, joka ei sitten ollut kotona, ei saanut siis koskaan kysyä, että missä tyyppi on. Korkeintaan, että milloin hän tulee takaisin.
Äidillä olisi täällä paljon työsarkaa. Paikalliset kysyvät aivan takuulla joka kerta missä juuri olimme tai mihin menemme. Oletan, että se on täällä vastaavanlaista melko merkityksetöntä jutustelua, kuin Suomessa sääkeskustelut. Mahdollisesti on myös aivan sama mitä näihin kyselyihin vastaa. Ei sovi suomalaiseen pirtaan mokoma mitääntarkoittamaton utelu. Kysymykseen vastataan, niin kuin asia on. :D

Välillä kieltämättä jää vähän monttu auki, kun vuokranantajamme Son ajaa asuntomme ohi mopollaan ja näkee minut siinä Hiisin kanssa hihna kädessä ja kysyy, että mihin menette? Hmm, miten olisi: a) shoppailemaan b) lintuja bongaamaan c) lenkille?
On ollut silti mukava nähdä, että hänkin nykyään kysyy erikseen Hiisiltä mitä sille kuuluu eikä enää jähmety kauhusta, jos Hiisi ottaa vaikka yhden kokonaisen askeleen häntä kohden. Kyseisen herran koiraystävällisyyttä päästään testaamaan kohta ihan uudella tavalla, kun meille tulee paikallisesta Animal welfare centeristä koira tänne ”koeajalle”. Tommi mietti, että olisiko Sonille pitänyt mahdollisesti ilmoittaa uudesta asukkaasta jotain. Minä päätin käyttää taktiikkaa ”tuon uuden koiran taloon ja leikin kuin mitään ei olisi tapahtunut”. :D

Välillä meillä ja etenkin Tommilla palaa käpy paikallisten koirakammo-sekoiluihin. Niin toki minullakin, mutta olen kehittänyt itselleni mahtavan, täysin epäterveen tavan padota negatiiviset tunteeni sisälleni odottamaan koneen täydellistä laukeamista.
Näin kävi mm. yhtenä sellaisena päivänä, kun jotain paikallisia lapsia pyöri tässä pihapiirissä. Kersat vuoronperään päästelivät haukku-ääniä, kutsuivat Hiisiä luokse, sitten juoksivat karkuun, kirkuivat ja ylipäätään perseilivät. Tommin vati meni nurin ja hän murisi pahimmalla monsteriäänellään (kädet myös zombiemaisesti ylhäällä riippumassa) thaiksi lapsille että ”koira on vvaaaarrrrallineeeeeeeenn”. Sitten katseltiin yhdessä kun lapset juoksivat kiljuen kohti horisonttia ja kuinka minun parin viikon lässytykseni ”se on kiltti ja kiva koira” mitätöityi sekunneissa.
Mitä luulet, uskovatko lapset sitä tätiä joka hymyillen aina sanoo, että koira on kiltti vai sitä pelottavaa setää, joka sanoo, että koira syö teidät elävältä? Niinpä.

Toinen melkein vastaava kohtaaminen tapahtui vähän aikaa sitten, kun olin viimein pessyt Hiisin kuljetushäkin oikein huolella ja nostanut sen takapihan bambukatokseen kuivumaan. Kun sitten seuraavan kerran katsahdin katokseen, molemmat puoliskot oli nostettu erilleen ja ne olivat täynnä paikallisia lapsia. Minulla ei sinällään ole mitään lasten leikkejä vastaan, mutta häkki on aika hiton arvokas ja olin juuri kuurannut sen. Ja minähän en siis pidä siivoamisesta tai muistakaan ruumiillisista ponnisteluista.
Sanoin lapsille hymyillen, että istutte muuten koiran talossa. Ei reaktiota. Tommi sanoi asian hieman selvemmin ja pariin otteeseen, kunnes vanhin lapsista ymmärsi yskän ja osoitti allaan olevaa muovikoppaa ja kysyi selvyyden vuoksi, että siis tämäkö? On siis koiran koti? Tommi vastasi myöntävästi ja taas katsottiin kuinka kiljuvat lapset ottivat jalat alleen. Vanhemmat tekevät lapsilleen kyllä aikamoisen karhunpalveluksen tällä ”kasvatuksella”. Toki vieraiden koirien kanssa kannattaa olla varovainen, mutta tuollainen hysteerisyys ei ole kyllä kenellekään eduksi.

Eläimistä puheenollen, on meillä ollut aika erikoisia kohtaamisia erilaisten otustenkin kanssa tässä. Joku ilta olimme tulossa illalla hämärässä kotiin ja pysähdyimme tankille. Joka on siis täällä useimmiten sellainen pienehkö punainen Singer-merkkinen itsepalvelu-koppero. Olemme päätyneet näihin sen jälkeen kun kokeilin vihreää vastaavaa, mutta eri merkkistä laitosta ja se iski heti vilkkuvalot ja teknopopit soimaan. Meinasin siinä unenpöpperössäni saada slaagin.

No mutta, pysähdyimme siis tankille kun yhtäkkiä kuulin kiukkuisen kiekaisun. Koitin paikallistaa ääntä, katselin ympärilleni kunnes huomasin, että tankkauspömpelin päällä piti mielenosoituksellista mölinää kiukkuinen kana, jonka iltalepoa ilmeisesti häiritsimme. Kun vein pistoolin lähemmäs lintua, sillä ajatuksella että rouva kana voisi ottaa pari askelta taaksepäin, se asettautui hyökkäykseen, avasi nokkansa ja selvästi sanoi, että kokeilepa kuule. Lopulta saimme kuitenkin tankattua ja kana pääsi jatkamaan uniaan. Kaverilla ilmeisesti on pesä siinä, koska se on nyt majaillut siinä ainakin pari viikkoa. Kaipa siinä on lämmin haudutella munia..?

Angry bird

Röyhkeyden huippu oli silti eräs koira, joka oli ilmeisesti liian laiska kävelemään. Meillä oli täällä pari reissussa rähjääntynyttä Pattayan poikaa visiitillä ja poikkesimme paikalliselle isolle kirkolle syömään. Olimme juuri lähdössä liikenteeseen, kun viereisestä kojusta asteli keskikokoinen koira Repomiehen mopon jalkatilaan poikittain ja jäi siihen odottelemaan, että kyyti starttaisi. Minäkin kuvittelin olevani sen verran koiraihminen, että äkkiäkös yksi koira lähtee menemään, kun asian tekee sille selväksi. Komensin sitä thaiksi, suomeksi ja englanniksi. Työnsin sitä hanurista ja kiskoin niskavilloista. Sitten muistin, että en tunne koiraa enkä halua lähteä lääkäriin uusimaan jäykkäkouristusrokotusta, joten oli pakko luovuttaa. Koira istui siinä kuin liimattuna ja minä ulvoin naurusta.

Koira lähti pois vasta kun mopo sammutettiin ja kuski lähti paikalta. Sen jälkeen se yritti tunkea kaikkien meidän muiden kyytiin, mutta tajusimme jo varautua tähän ja blokkasimme koiran tien jalalla. No, koiran puolustukseksi on sanottava, että onhan täällä kuuma lenkkeillä.

Repomies ja kyytiläinen

Täällä on todellakin hyvä miettiä mihin kannattaa pysähtyä, jos ei koirien tai kanojen, niin ainakin rahanmenetyksien vuoksi. Viimeksi kun näimme Baon ja pysähdyimme sanomaan morot, niin köyhdyimme 20 000 bahtia (reilu 500 e). Baolla oli taas aika kova vauhti päällä ja ilmeestä näki, että päässä surisi aika paljon asioita eivätkä ne olleet hyviä. Koitimme kysellä mikä on hätänä, mutta selitykset kuten ”veri pik prompreem ja mafia” riittivät minulle. Mutta siis jeskamandeera? Onko saarella siis kuitenkin ikäviäkin paikallisia ihmisiä? :o En kiltteyspäissäni viitsinyt vääntää enää lisää veistä stressaantuneen velipojan haavassa.

Olemme lainanneet Baolle ennenkin rahaa ja tiedämme, että hän kyllä maksaa velkansa takaisin. Milloin se tapahtuu, onkin sitten toinen asia. Nyt luvatusta määräajasta on osapuilleen kuukausi aikaa eikä kumpikaan meistä ole vielä jaksanut kysellä takaisinmaksusuunnitelmasta. Ihan vaan siis omia hermojamme säästääksemme.
Mahdollisesti on kuitenkin parempi olla velkaa meille kuin esim. mafialle. Vaikka toisaalta, Bao taitaa pelätä Hiisiä enemmän kuin aseistettua mafiaa. No, ymmärtäähän sen kun Hiisi ei ole paikallinen. :D