Ei mitenkään yllättäen katuhaukka oli yltä päältä likainen, öljyt vaihtamatta ja tankki niin tyhjänä, että se kulki käytännössä enää bensan hajulla :D Ihan vaikka tätäkin asiaa peilaten päätin juuri, että Bao ei hoida Hiisiä silloin kun tarvitsemme koirankaitsijaa.
 |
| Kulmakunnan kovin kingi |
Baohan oli etukäteen ilmoittanut, että hän pelkää niin paljon koiria, ettei tule lähellekään Hiisiä. Ei vaikka olemme moneen kertaan kertoneet, että se ei ole koskaan purrut ketään (nooo, jätetään tästä nyt sen nuoruusaika ottamatta lukuun) ja se on muutenkin maailman lunkein koira. Viidakkopojan ja Hiisin ensikohtaaminen oli hauskaa katsottavaa. Bao luuli olevansa vitsikäs ja tarjosi hippitukalle banaania. Hiisi sitten veteli tarjoilut poskeensa tyytyväisenä Baon hämmästykseksi. Sen jälkeen hän ei ole pelännyt enää koiraa niin paljon kuin aikaisemmin. Kaipa hän ajatteli, että jos koira tykkää enemmän banaanista kun laihan thai-pojan lihasta, niin se on ihan turvallista seuraa.
Hiisille tämä on kaikenkaikkiaan ollut aikamoinen kulttuurishokki monessakin mielessä. Ensinnäkin vuokranantajillamme on pari kissaa, jotka luonnollisesti tulivat talon mukana kaupantekijäisinä, niin kuin täällä on tapana. Suomi-kodissamme naapureilla on ollut muutama kissa, jotka ovat aina hävinneet horisonttiin Hiisin nähdessään. Tästä Hiisille on mahdollisesti syntynyt sellainen kuva, että hän on kulmakunnan kovin kingi. Täällä asetelma kääntyi ympäri, kun laiskanpulskea Muffin-kissa ei väistänyt milliäkään oudon Suomi-koiran nähdessään. Päinvastoin, se mulkoili Hiisiä niin kuin vain kissa voi tehdä, halveksuen ja pitkin nenän varttaan. Siitäkin huolimatta, että takkutukka haukkui sille räkä roiskuen. Nyt Hiisi väistää Muffinia kiltisti sen nähdessään.
 |
| Tommi, J, Dan, Sami, Hiisi ja Marsu terassilla |
Naapurin Chok dee -niminen, hieman suomenpystykorvaa muistuttava koira on Hiisin mielestä myös vastenmielinen otus. Niin kuin lähtökohtaisesti kaikki uroskoirat, ainakin alkuun. Ne ovat nyt muutaman viikon lähinnä mittailleet toisiaan ja murahdelleet laiskasti, jos toinen on tullut liian iholle. Viime aikoina ne ovat löytäneet yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten kissojen ruoan varastamisen ja ohikulkijoille haukkumisen. Eilen vietimme melkein koko päivän talon omistajien J:n ja Danin terassilla talon yläkerrassa ja saimme väsytysvoiton. Koirat nukkuivat jo lähellä toisiaan, eivätkä jaksaneet enää murahdella toisilleen.
 |
| Chok dee - devil in disguise |
Pääasiallisesti Hiisi saa hengailla täällä pihalla vapaana, kun olemme pois. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, että opportunisti-koiramme on kouluttanut J:n päästämään sen ulos huoneestamme rasittavalla vonkumisellaan, joka alkaa samantien, kun meidän mopomme häviää näköpiiristä. Kokeilimme kerran lähteä pihasta niin, että Hiisi oli vapaana, mutta se lähti (tapojensa vastaisesti) perään juoksemaan, joten Hiisi 1- ihmiset 0. Se lähti myös laajentamaan reviiriään pihan ulkopuolelle ja pari kertaa yllätin sen keekoilemasta sadan metrin päästä pusikosta tien toiselta puolelta.
Nyt se on ollut pari päivää kiltisti sisällä ja pihapiirissä. Mahdollisesti se sai elämänsä opetuksen muutama päivä sitten. Olin silloin ihan käsittämättömän väsynyt aamulla ja sen sijaan, että olisin käynyt sen kanssa kävelemässä, avasin laiskuuspäissäni vain oven ulos monkuvalla koiralle ja nukahdin samantien uudelleen.
Heräsin alhaalta tieltä kantautuvaan raivokkaaseen haukuntaan ja paikallisten ”häivy” -huutoihin. Olin edelleen unitokkurassa, mutta huusin Hiisin takaisin kotiin ja se tulikin kovaa juosten sisälle. En nähnyt tilannetta kunnolla, mutta epäilen, että se on mennyt tielle patsastelemaan, eikä ole väistänyt ja mahdollisesti joku koiria karttava paikallinen on ehkä antanut sille kepukasta. Ihan vaan siitä päätellen, että se ei mene lähellekään tietä enää yksin. Hiisistä ei löytynyt mitään fyysisiä vammoja, joten luultavasti suurin vaurio sattui paisuneeseen egoon.
Vaikka tietysti lähtökohtaisesti puolustan Hiisiä niin kuin leijonaemo pentujaan, niin paikallisia on pakko ymmärtää siinä mielessä, että täällä on paljon puolivillejä koiria ja osa niistä on vihaisia ja purematapaukset eivät ole mitenkään harvinaisia. Siksi ymmärrän, että ponin kokoinen, haukkuva koira on saattanut pelästyttää mopoilijat pahimmoilleen.
Paikalliset tuntuvat muutenkin olevan ihmeissään siitä, että Hiisi ylipäätään tottelee mitään. Se ei todella ole esitellyt täällä parasta käytöstään, mutta normaalit arkikäskyt se sentään vielä muistaa ja suorittaa osapuilleen oikein. Meillä kävi täällä koiria pelkäävä mekaanikkomies Shaa korjaamassa lämminvesipömpeliä ja Tommi komensi Hiisin istumaan, jotta mekaanikko saisi vähän työrauhaa nenänsä joka paikkaan tunkevalta koiralta.
Shaa ihmetteli tätä kovasti ja vielä kävellessään talon rappusia alas, kuulimme hänen ihmettelevän itsekseen ääneen ”Tommi sanoo koiralle jotain ja se ymmärtää?! Koira ymmärtää puhetta?! Uskomatonta” :D
Kokkiystävämme Neng sen sijaan oli heti hyvä kaveri Hiisin kanssa. Olemme kertoneet hänelle, että Hiisi on meille kuin lapsi. Niinpä Neng heti ensikohtaamisella halasi Hiisiä ja antoi sille pusun pään päälle. Sen lisäksi että Neng on Hiisin kaveri, hän on myös Hiisin hovikokkaaja (tähän nolostushymiö).
Täällä ei paikallisissa kaupoissa ole myynnissä kuin Pedigreetä ja vastaavia kuralaatuisia koiranruokia, joiden sisältö on lähinnä iloisen värisiä rakeita, joiden luvataan ”maistuvan kanalle”. Hiisin pakki ei kotosuomessakaan oikein kestä teollisia kuivaruokia, joten piti kehitellä toinen suunnitelma. Niinpä kävimme paikallisilla markkinoilla tsekkaamassa valikoimia. Kana on kuulemma edukkain liha, joten suuntasin kananmyyjän tiskille. Kärpästen ympäröimällä laverilla oli kokonaisia kanoja, kanan sisälmyksiä ja rintafileitä. Mietin siinä hetken, että tämä kasvissyöjä ei TODELLAKAAN ala perkaamaan mitään kokonaisia kananraatoja ja ostin sitten hemmotellulle koiralleni filettä. 4 kiloa… Olisi ollut ihan hauska tietää mitä myyjä kelaili tässä kohtaa. En sentään lähtenyt kertomaan, että eiku koirallahan nämä.
 |
| Tukkamuotia viidakkotyyliin |
Vein sitten fileet Nengin ravintolaan, jossa hän paloitteli ne Hiisille sopiviksi suupaloiksi ja keitti kypsiksi. Toki hän ennen sitä kysyi, että olisiko Hiisi halunnut fileensä mieluummin paistettuna. :D
Suomessa olen antanut lihat koirille aina raakana, mutta täällä on mahdollista, että kanassa on lisämausteena vähän salmonellaa, joten totesin, että kypsennys on varmaan ihan hyvä idea. Olisi varmaan myös hyvä idea opetella käyttämään ihan itse kaasuliettä, mutta sitä odotellessa hovikokkaaja hoitaa paitsi meidän, myös kulmakunnan kovimman kingin ateriat.
Ei kommentteja