Meidän kannaltamme ajattelen kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa. Onneksi Scotin talon keskeneräisyys selvisi sen verran ajoissa, että Tommi löysi meille netistä toisen majapaikan. Melko hassua, että edelliset asukkaat asuivat täällä 4 kk ja lähtivät saman päivän aamuna, kun me saavuimme tänne joskus iltamyöhään. Asunto oli siis ensimmäistä kertaa 4 kuukauteen vapaana. Talo sattuu sijaitsemaan lempitieni varrella. Olemme käyneet usein ajelulla tällä nimenomaisella viidakkotiellä, jonka punaista hiekkaa reunustavat vehreät kumipuuviljelmät. En tiedä mikä tässä maisemassa on, mutta joku siinä rauhoittaa ja lievittää stressiä. Talon omistaa mahtava hippipariskunta, josta J on parantajahippi ja hänen puolisonsa Dan scifi-kirjailijanörtti, joka viihtyy sisätiloissa. J on jo lupautunut vetämään jooga- ja meditaatiohetkiä kanssani, kuinka siistiä! Meidän asuntomme on talon alakerrassa, joten välttämättäkin törmäämme omistajiin usein. Onneksi he molemmat vaikuttavat äärimmäisen ihanilta ja sydämellisiltä tyypeiltä.
 |
| Rappuset hippiparatiisiin |
 |
| Kotitie |
Järjetön stressi Hiisin tänne kuskaamisesta näkyi jälleen kivikovissa hartioissa, joten kävin erää ruotsalaisen pariskunnan suosittelemalla hierojalla. Se oli varsin erilaista, kuin normaali thai-hieronta, jossa koko vartaloa käännellään ja väännellään ja sormia ja varpaita vedetään jne. Tämä hieroja sen sijaan paineli akupisteitä ja löysikin muutaman sellaisen, että kipu oli jo toisinaan lamauttavan hirveää. Hieronnan jälkeen hoipuin läheiseen ravintolaan humalaisen mielihyvän valtaamana. Tämä täytyy tehdä uudelleen.
Vuokraemäntämme on jonkun sortin shamaani ja osaa monia erilaisia parannushoitoja. Perinteisen hieronnan jälkeen ajattelin, että olisi hyvä saada pääkoppaakin parempaan kuntoon ja pyysin häntä antamaan minulle reiki-hoitoa. Reiki on siitä jännä hoitomuoto, että siinä ei välttämättä kosketa ollenkaan, tai vain kevyesti, eli se on aika lempeää parannusta. Eritoten edellisen päivän piinaukseen verrattuna.
J pyysi minua odottamaan puoli tuntia ja sillä välin hän näytti meditoivan, vaihtavan ylleen valkoiset vaatteet ja sytyttelevän suitsukkeita.
Tommin hihhulikerroin tuli tässä kohtaa täyteen ja hän päätti lähteä mopoilemaan hoidon ajaksi. Lopputuloksen näette tuossa alla olevassa kuvassa :D
Hiisi päätti juuri sillä hetkellä, että hänellä on siis tylsää yksin alakerrassa ja aloitti maailman ärsyttävimmän rutina-mölinän. Totesin, ettei hoidosta ja rentoutumisesta tule mitään, jos samaan aikaan haluaisin koko ajan ottaa Hiisiä partakarvoista kiinni ja kertoa muutaman valitun sanan. Hiisi 1, minä 0. Hemmoteltu hippikoira sai siis kuljeskella vapaana parvekkeella, jossa hoito annettiin.
Menin hoitopöydälle makaamaan ja J kysyi alkuun annanko hänelle luvan parantaa minut. Se oli aika hurja ja pysäyttävä kysymys, johon kuitenkin vastasin kyllä. J sanoi, että mahdollisesti tunnen hoidon aikana jotain, kuten lämpöä tai tuntemuksia tai sitten voin vaikka vain nukkua.
Hoito alkoi päästä ja ei alkuun tuntunut juuri miltään, ehkä vähän lämpimältä. Sydänchakran (näin kuulin jälkikäteen) kohdalla jotain tapahtui ja kyyneleet alkoivat virrata ja lopulta en enää pystynyt pidättelemään surua, joka tuli lävitseni todella hurjana ja hallitsemattomana itkuna. J hoiti tilannetta hienosti ja sanoi, että tunteet ovat vain energiaa, joka kulkee lävitsemme. Hoito siis erittäin vähätellen sanoen vaikutti todella voimakkaasti.
Myös rakas tuulitunneli-koiramme Hiisi selvästi jotenkin vaistosi jotain, sillä se kävi tökkäisemässä minua muutaman kerran kuonolla jalkaan tai käteen hoidon aikana. Tai sitten se vain halusi huomiota…
Muiden chakrojen kohdalla tunsin mukavaa, säteilevää lämpöä ja aloin nähdä erilaisia valkoisia kuvioita ja muotoja, jotka vähitellen vaihtuivat purppuran värisiksi kuvioiksi ja kuoseiksi. Kuviot ja värit tuntuivat miellyttäviltä, joskin vähän kummallisilta. Jälkikäteen tutkin netistä asiaa ja opin, että chakroilla on eri värit ja on tyypillistä tuntea ja nähdä värejä.
Hoidon jälkeen olin todella uupunut. Tommi palasi moporeissultaan ja sanoi, että näytin siltä, että joku olisi juuri kuollut.
Istuskelin tuolilla aikani, kun J tuli muistuttamaan, että minun pitää ”maadoittaa” itseni (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) ja syödä jotain. Mutustelin muutaman banaanin ja pähkinöitä ja annoin chakrojen hoitaa itseään, niin kuin Tommille sanoin. Olisitte nähneet hänen ilmeensä. Puoli tuntia pois talosta ja vaimo puhuu sekavia ja on kalpea kuin haamu.
 |
| Oikealla alhaalla näkyvä ikkuna/asunto on meidän |
Ruoan jälkeen menin suklaa suussa nukkumaan (tunsin todella tarvitsevani jotain sokerista) ja toipumaan hoidosta. Tarkemmin sanoen myös heräsin suklaa suussa, sillä Tommi päätti varmistaa hyväntuulisuuteni ja heti kun avasin silmäni, hän oli vieressä namipussi kädessään ja laittoi lisää suklaata suuhun :D :D
Juuri kun minä olin toipunut omasta koettelemuksestani, Tommi sai raivokkaan mahapöpön/auringonpistoksen ja vietti yön ja päivän ravaten vessan ja sängyn väliä. En muista itse koskaan laatanneeni niin paljon, että äänikin lähtee, mutta T pääsi kokemaan tällaisenkin taudinkuvan.
Pöpö olin sen verran raju, että kävin hakemassa apteekista jotain troppeja. Tommilla oli aika pahoja kramppeja ja pyysin vähän parempaa särkylääkettä. Jostain sieltä tiskin alta löytyi Tramalia. Otin paketin mukaani sen enempää kyselemättä ja kotona kuukkeloinnin jälkeen Tommi totesi, että kyseessä on sen verran vahva opiaattipohjainen lääke, että taidetaan vaan koittaa pärjäillä näillä peruslääkkeillä…
Onneksi apteekista saatavat (oletettavasti kaiken tappavat) mahalääkkeet alkoivat auttaa nopeasti ja Tommi pääsi seuraavana päivänä takaisin jaloilleen.
J ja Dan olivat Tommin kunnosta huolissaan ja tarjosivat hoidoksi ”yrttejä”, koska se kuulemma auttaa parhaiten pahaan oloon. Kiitin kauniisti ja kerroin, että emme ole ikinä käyttäneet mitään ”luonnonlääkkeitä” ja epäilen, että tämä mahdollisesti ei olisi se hetki, kun Tommi haluaisi aloittaa kokeilun. :D Sen sijaan annoimme heille muutaman Tramalin, joista he tuntuivat olevan kovin innoissaan.
Taas yksi normipäivä hippiparatiisissa. :)
Ei kommentteja