Singapore - mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta

Viisumeistamme alkoivat päivät huveta toukokuun alussa ja piti päättää, poistummeko silloin maasta ja lähdemme mahdollisesti kohti Suomea vai keksimmekö vaihtoehtoisen suunnitelman. Hakiessamme edellistä viisumin jatkoleimaa maahanmuuttovirastosta meille selvisi, että saamme kuukauden jatkon viisumiin, jos käymme Thaimaan ulkopuolella lentäen. Kirjaimellisesti siis riittäisi, että ottaisimme halvimmat lennot esimerkiksi johonkin naapurimaahan, ottaisimme leimat passiin ja lentäisimme takaisin. Lentäminen, erityisesti aasialaisille mitoitettujen lentoyhtiöiden koneilla on vähintäänkin syvältä, joten siitä kärsimyksestä palkintona haluaisin jotain muutakin kuin leiman passiin.

Halvimpia lentoja oli tarjolla Kuala Lumpuriin ja Singaporeen ja koska edellisesä tuli käytyä jo pari kuukautta sitten, valitsimme Singaporen. Thaimaan jälkeen Malesia tuntui todella kalliilta, mutta Singapore on siihenkin verrattuna ihan omaa luokkaansa.  Halusimme perussiistin hotellihuoneen omalla vessalla ja suihkulla, ilmastoinnilla ja jopa ikkunalla ja tällaisesta joutui köyhtymään osapuilleen 100 euroa yö. Malesiassa pääsimme neljän tähden hotelliin, jättiläismäiseen huoneeseen luksuskylppäreineen puolella hinnalla tästä. No mutta, kerrankos sitä ja Mastercard vinkumaan.

Tällä kertaa koitimme säästää lentokenttäkuljetuksista täällä Lantan päässä. Yksityiskyyti kentälle maksaa 2500 bahtia. Minibusseista se versio, joka hakee sovittuun aikaan hotellin pihalta maksaa 300 bahtia/hlö ja sellainen, joka lähtee omien aikataulujensa mukaisesti asemalta vielä vähän vähemmän. Bao lupasi hoitaa meille liput jonkun tuttavansa matkatoimiston kautta. Hän sitten soitti joku päivä ja sanoi, että hän on varaamassa lippuja, niitä kalliimpia, "ai äm buukin tikets", johon Tommi sanoi, että älä vielä, ehkä otamme kuitenkinkin ne halvemman yhtiön liput, kun se bussi kuulemamme mukaan olisi nopeampikin. Sitten kun seuraavan kerran näimme Baon hän sanoi, että tuttava, jonka kautta lippuja järjesteltiin oli ollut erittäin näreissään, kun Bao halusikin palauttaa jo ostamansa liput. Olimme molemmat hetken aikaa kysymysmerkkeinä, että miten niin perua, vastahan sinä olit ostamassa (booking) liput. Hetken asiaa availtuamme Baolle selvisi mikä on "booking tickets" (olen varaamassa lippuja) ja "booked tickets" (varasin liput jo) ero.

No, saimme liput kuitenkin, ilmeisesti toisen tuttavan toimiston kautta tällä kertaa. Minibussin piti tulla noutamaan meitä 6:30 ja ajattelimme, että jos olemme suomalaiseen tyyliin vartin etuajassa, meitä ei ainakaan tarvitse odottaa. Väärin. Löntystellessämme kohti hotellin edustaa, meitä vastaan tuli malttamattoman näköinen kuski puhelin kourassaan, meitä oli ilmeisesti jo odoteltu ja soiteltu perään Baollekin. Matka itsessään oli yksi pelottavimmista matkustuskokemuksista Thaimaassa. Kuski ajoi suuren osan matkasta jossain keskiviivan kohdalla talla pohjassa ja heti jossain siinä alun jälkeen päätin, että oman mielenterveyteni kannalta on parempi vaan katsella esim. kynsiään kuin ulos ikkunasta ja pelätä noutajan tuloa.

Maahantuloviisumin tervetulotoivotus

Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja lentokin sujui varsin hyvin, koska tiesin jo odottaa, tai siis olla odottamatta liikoja jalkatiloja. Singaporen Changin lentokenttä on rankattu useampaan otteeseen maailman parhaaksi enkä kyllä ihmettele miksi. Normalien ostos- ja ruokailupaikkojen lisäksi kentällä on myös nonstop elokuvateatteri, useampi puutarha, uima-allas, hierontatuoleja, kylpylöitä you name it. Singaporen mrt-systeemi paljastui vähintään yhtä näppäräksi kuin Kuala Lumpurinkin vastaava. Jos samanlainen systeemi rantautuisi kattavasti pk-seudulle, minusta tulisi heti suurin julkisen liikenteen kannattaja. Sitä odotellessa jatkan ympäristön tuhoamista yksityisautoilijana.

Singapore yöaikaan

Muutaman ystävällisen paikallisen avustuksella löysimme vihdoin hotellinkin, joka jotenkin muistutti kovasti Ikeaa. Kaikki oli tavallaan uutta ja siistihköä, mutta jotenkin halvan oloista. Olimme reissussa vain kolme yötä, joten meillä oli vain yksi reppu mukana, joka oli siinäkin mielessä varsin kätevää, että 14 m2 hotellihuoneessa ei ollut juurikaan ylimääräistä laskutilaa suurille matkalaukuille. Olin etukäteen aivan pähkinöinä siitä, että huoneen hintaan kuului aamiainen. Uijiuiuiui, viiteen kuukauteen ei ole tullut täällä oikein syötyä kunnon aamiaista, joten olin ladannut  odotukset jo korkealle. Kolmatta aamiaista emme sitten ikinä nähneet, kaksi ensimmäistäkin oli sen sortin kuraa, että siitä tuli enemmänkin paha mieli kuin kylläinen olo.


Onneksi Singapore on kuuluisa ruoastaan ja siitä että sitä on koko ajan saatavilla joka paikasta. Meidänkin hotellimme kupeessa oli yksi nk "hawker center", halli, joka on täynnä pieniä ruokakojuja, joista voi valita mieleisensä ruoat varsin huokeaan hintaan. Tällaiselle perheelle, jossa toinen on ituhippi ja toinen possunpupeltaja, systeemi toimi erinomaisen hyvin. Valitsimme pöydän ja kävimme hakemassa mieluisat ruoat eri kojuista ja juomat vielä eri kojusta. Olisin ehdottomasti halunnut testata kaikki mahdolliset mehu- tee- ja pirtelövariaatiot, joita oli tarjolla, mutta niitä oli aivan liikaa testattavaksi näin lyhyen loman aikana. Ruokosokerijuoma sitruunalla ja jäillä oli todella herkkua, mutta litsimehu litsipalleroilla, mangolassi ja paikallinen maitoteekin olivat kaikki iiiiihania.
Kaikkein erikoisin herkku taisi kuitenkin olla jäävuorijälkkäri Ice Kacang:

(kuva on kaapattu täältä, kun ahneuspäissäni unohdin ottaa kuvan omasta jälkkäristäni :D http://www.thesmartlocal.com/read/famous-singaporean-icy-desserts)
Jälkkärin valmistamisen seuraaminen oli melkein yhtä hauskaa kun sen syöminen. Ensinnäkin oli mahtikivaa mennä valitsemaan jälkkäri jälkkärikojusta, joka myi siis vain ja ainoastaan erilaisia makeita herkkuja. Ensin papparainen heitteli kippoon useammasta astiasta herkkuja ja höyläsi sitten jäätä siihen tarkoitetulla masiinalla kipon päälle ja muotoili sen käsin valtavaksi jäävuoreksi. Siihen päälle valuteltiin useampaa (atso)värinestettä, kondensoitua maitoa ja lopuksi mango- ja mansikkasosetta. Vuori oli erityisesti tällaisen herkkuperseen mieleen, ainakin siihen asti, kun itse jäävuori oli syöty. Kipon pohjalle laitetut "herkut" paljastuivat ruskeiksi pavuiksi ja maissinjyviksi. Yyyh. En ole vielä päässyt sisälle tähän (Kaakkois-)Aasian intoon tunkea papuja jälkiruokiin. Miksi?!

Samaan aikaan Tommi kärsi runsaudenpulasta kiertäessään kojuja, jotka mainostivat mm. kilpikonnakeittoa, porsaan sisäelinsoppaa ja muita vähän tavallisempia lihansyöjän herkkuja. Ainoa mitä näistä ruokahalleista ei tuntuntu löytyvän, oli servetit. Toki tarjolla oli käsienpesupaikkoja jne, mutta voita tihkuvaa naan-leipää mutustellessa olisi ollut ihan kiva välillä pyyhkäistä vähän naamaakin. Yhtenä iltana istuessamme taas yhdessä hallissa syömässä, viereemme tuli liki hampaaton papparainen kauppaamaan nenäliinoja jonkunlaisella osta viisi, maksa kuudesta, saat savetteja kaupan päälle -tyyppisellä diilillä. Koska papparainen oli niin symppis (ja naama kaipasi pyyhkimistä), päätin ostaaa yhden setin. Pappa näki tilaisuutensa tulleen ja alkoi kaupata lisää nenäliinapaketteja, jolloin näytin lompakkoni kukkaro-osastoa, että katso nyt, ei ole enempää. Sen enempiä kyselemättä pappa nappasi sieltä itselleen tarvittavan määrän ja iski pöytään vielä muutaman paketin. Sen jälkeen hän jäi vielä mielellään kuvattavaksi Tommin videopäiväkirjaan ja muisti siinäkin esitellä nenäliinapakkauksiaan.

Paistettua tofua, chiliä ja Teh tarik -maitotee

Singaporea on jossain lukemassani esittelyssä tituleerattu Aasian länsimaisemmaksi paikaksi ja se vaikuttaa kyllä varsin osuvalta kuvaukselta. Ensinnäkin englanti on yksi viidestä virallisesta kielestä, joten se helpottaa asiointia huomattavasti. Paikallinen englanti tosin usein on nk. "singlishiä" eli aika omalaatuista ainakin nuottinsa osalta, mutta suurimmaksi osaksi ymmärsimme toisiamme, ainakin riittävästi. Toisekseen lähes joka paikassa on todella siistiä ja säntillistä.
Singapore on myös kaikenlaisten säännösten ja lakien luvattu maa. Missä muussa maassa saa esim. katujen roskaamista ensikertalaisena parin sadan euron sakon (uusija toki sitten jo mittavammat sanktiot), kun suuremmasta roskasta kuten ruokien käärepareista tai juomamukeista saa sitten jo pahimmillaan 700 euron tiketin. Näpistyksestä voi joutua vankilaan 7 vuodeksi, alastomuus omassa kodissakin, jos esim. verhot ovat jääneet auki niin, että joku voi nähdä, katsotaan pornoiluksi ja sekin on toki laitonta. En tiedä onko totta, että joissain hisseissä on jopa ureatunnistimia, jotka alkavat ulvoa, mikäli joku erehtyy jostain käsittämättömästä syystä laskemaan vetensä hissiin. Ja taas tulee putkaalinnaavankilaa. Myöskin purkka on pannassa ja erityisiin terveyspurkkavalmisteisiinkin tarvitsee lääkärin kirjoittaman reseptin. Ja sitten jos sen jauhetun purkan erehtyy sylkäisemään maahan, saa 300 euron sakon.


Niin. No ensinnäkin toin (=salakuljetin) siis mukanani purkkaa Singaporeen ja itseasiassa mässyttelin sitä tyytyväisenä vielä lentokoneessakin, kun paketti oli sattunut jäämään johonkin laukun pohjalle. Massiivinen kävely ja kiertely aiheutti varpaisiin sen sortin rakkoja, että jouduin ostamaan kaupasta laastareita, enkä vieläkään ymmärrä miten ne päätyivät käsilaukkuuni, mutta niitä ei ollut kassakuitissa. :o (=Näpistys) Kolmannekseen palloilin hotellihuoneessa ilman vaatteita mennessäni suihkuun ja tullessani sieltä, joten syyllistyin myös pornoiluun. Mahdollisesti Singapore siis ei ole tällaiselle tohelolle se kaikkein turvallisin paikka temmeltää.

Kyltti mrt-junassa

Osapuilleen kaikki Singaporen the nähtävyydet olivat aika kalliita, joten me budjettimatkalaiset skippasimme ne suosiolla. Sen sijaan kävimme katsomassa Marina Bay Sandsin kuuluisaa kolmoistornia, jonka päällä kelluu surffilaudan näköinen rakennelma. Katselimme myös aivan upean (ilmaisen) joka päivä esitettävän valo-ääni-vesishown satamassa siinä iltakävelyn lomassa. Aivan mmmmmahtavaaaa! Jo KL:ssa ihastuimme China townin ja erityisesti pikku-Intian meininkeihin, joten ne piti käydä tsekkaamassa Singaporessakin.

Surrfilautatalon valoshow

Ikeahotellimme sijaitsi melko lähellä legendaarista Mustafa Centreä. Se on jonkunlainen kauppakeskus, jota on vaikea sanoin kuvailla. Ensinnäkin se on aina auki 24/7. Toisekseen jos siellä ei ole jotain, sitä ei tarvita. Kolmannekseen luulen, että sinne voi eksyä eikä koskaan löytää enää ulos. Kumpikaan meistä ei tykkää shoppailusta, mutta tuonne piti mennä ihan vaan uteliaisuussyistä. Jo on mylly, tekisi mieli sanoa sen visiitin jälkeen. Emme edes yrittäneet löytää sieltä mitään, koska se osoittautui mahdottomaksi. Toisaalta, jotkut asiat tulivat vastaan useampaan kertaan, niin kuin esimerkiksi kauneudenhoito- ja hajuvesiosastot. Toiset osastot olivat niin tupaten täynnä ihmisiä, että ahtailla käytävillä oli hankala kulkea ja niinpä koitimme löytää tietä ulos. Kun sitten viimein tulimme ulos jostain ihan toisesta ovesta kuin menimme sisään, totesimme, että ulkona on niin järisyttävän kuuma, että palaamme vielä hetkiseksi Mustafa Centren ilmastoituihin syövereihin. Lopulta palasimme sieltä niinkin suuren ostoksen kuin vauvatalkin kanssa, sillä unohdin omani Lantalle, enkä oikein enää halua tulla toimeen ilman sitä kuumissa ilmastoissa, jos en pääse suihkuun osapuilleen tunnin välein.
Joku kulma jättiläiskeskuksesta

Hotellimme lähellä oli myös vähän suurempi päivittäistavarakauppa, josta kävimme ostamassa jotain evästä (JUUUUUUSTOA!!) vaatekaapin kokoiseen hotellihuoneeseemme naposteltavaksi. Ilahduimme kovin, kun jossain siinä keksi- ja säilykehyllyjen vieressä oli kaksi pienillä seteleillä toimivaa hierontatuolia tyhjillään. No hei, miksikäs ei! Muutamalla dollarilla sai osapuilleen 10 minuutin erittäin miellyttävän ja rentouttavan hieronnan siinä ruokaostosten lomassa. Jos tällaisia penkkejä alkaisi ilmestyä kitumarketteihin, niin meidänkään perheessä ei enää tarvitsisi nihkeillä siitä kuka jaksaa lähteä kauppaan! Vinkvink kaikki Suomen kauppiaat siellä. ;)















Ei kommentteja